MariPSRantanen

Parannetaan sairas terveydenhuoltomme

Helsingissä on viime päivien aikana ollut runsaasti mediassa keskustelua Malmin sairaalaan päivystyksen ruuhkaongelmista, joista yksikössä työskentelevät sairaanhoitajat olivat viestittäneet.

Vierailin itse potilaana kyseisessä yksikössä muutama viikko sitten. Käynti oli mielenkiintoinen näin sairaanhoitajan näkökulmasta sillä varsin pian kävi selväksi, että päivystys oli ruuhkainen ja kaoottinen.

Heti alkuun on syytä todeta, että uskon henkilökunnan tekevän parhaansa, mutta eikö kukaan ole pohtinut toiminnan mielekkyyttä ja järkevyyttä vai eikö kehitysehdotuksia oteta johtoportaassa vastaan? Haluan myös korostaa, että siinäkin kaaoksessa hoitohenkilökunta oli erittäin ystävällistä ja avuliasta vaikka työn tekemisen olosuhteet olivat käytännössä mahdottomia.

Ilmoittautumisessa havaitsin, että vastaanottava nk. triagehoitaja kirjaa potilaat sisään ja kirjaa vieläpä kahteen eri järjestelmään. Lisäksi hoitaja tekee samalla perusmittaukset, arvioi hoidontarpeen kiireellisyyden sekä jakaa potilaat erikoissairaanhoidon ja terveyskeskuspäivystyksen kesken. Ei siis ihme jos pelkkä ilmoittautuminenkin ruuhkautuu.

Tämän jälkeen siirryin jonottamaan seuraavan sairaanhoitajan luokse, jonne kuljetin minulle ilmoittautumisessa annetun paperilapun. Tässä lapussa oli kirjattuna arvoja, joita minusta ilmoittautumisessa otettu. Lisäksi lapulla oli pyyntö ottaa lisää testejä. Sairaanhoitajan luokse jonottaminen kesti jonkin aikaa ja taasen minulta kysyttiin samat kysymykset kuin ilmoittautumisessa.

Seuraavaksi oli vuorossa jonottaminen lääkärille. Tämä kestikin jo hieman pidemmän aikaa ja tällä välin oli sitten mahdollista seurata menoa poliklinikalla. Kipulääkettä tarvitsevaa naista ja taksin tilaamista odottavaa vanhusta, selkäkipuista naista ja korkeakuumeista infektiopotilasta. Keskustelujen perusteella myös nämä potilaat hämmästelivät poliklinikan kaaosta.

Lääkärin vastaanotolla ymmärtämistä vaikeutti kielimuuri. Lääkäri kysyi samat kysymykset kuin 2 kertaa aiemmin oli jo kysytty. Lisäksi hän määräsi sanoja tutkimuksia, jotka oli jo tehty. Lääkäri määräsi kuitenkin myös laboratoriokokeita ja röntgentutkimuksen. Näitä varten tuli siirtyä takaisin käytävään ja jonottaa taasen sairaanhoitajan vastaanotolle, joka sitten tilasi niin laboratoriokokeet kuin selvitti röntgentutkimuksen saannin. Sitten oli vuorossa jonottaminen röntgeniin, jonka jälkeen siirryttiin taas takaisin poliklinikan tiloihin, jossa odotettiin laboratoriohoitajaa, joka tulikin noin 45 minuutin kuluttua.

Päädyin siihen, että lähdin kotiin ja sovimme, että mikäli kokeiden tuloksissa on jotakin hälyttävää, poliklinikalta soitetaan minulle. Säilyin hengissä.

Minulla heräsi kokemukseni perusteella kysymys siitä, miten potilaiden hoitopolkua on koordinoitu. Nyt voimassa oleva toimintapa antaa käsityksen siitä, että poliklinikan tärkein osa potilaalla on jonottaminen sillä se alkaa jo ilmoittautumisesta.  Potilaana minusta näytti myös vahvasti siltä, että eri ammattiryhmien työ ei ole synkronisoitua siten, että kaikki työvaiheet olisi ajateltu siten, että ne hyödyttävät potilasta ja mahdollisimman nopeaa taudinmääritystä ja jatkohoitoa. Millä tavalla poliklinikkaa johdetaan ja kuinka on haettu nyt voimassa olevien toimintojen ratkaisut? Onko koko henkilöstön edustus ollut pohtimassa toimintaa ja voitaisiinko tarvita jopa terveydenhuollon ulkopuolista konsulttia arvioimaan niitä kohtia toiminnassa, jotka vaativat pikaista uudelleen arviointia?

Missä on esimerkiksi sähköinen ilmoittautuminen, jossa kela-kortilla voi ilmoittautua? Miksi triagehoitajan työaika kuluu kirjaamiseen kahteen eri järjestelmään ja tutkimusten tekemiseen kun optimaalisesti toimivan triagehoitajan tehtävä on jakaa tulosyyn perusteella potilas oikeaan hoitopaikkaan ja määrittää kiireellisyyden ensiarvio? Miksi poliklinikan työntekijöiden aika menee paperilapun kuljettelemiseen eri huoneisiin lääkäriltä hoitajalle ja hoitajalta lääkärille? Miksi lääkärit ja hoitajat työskentelevät eri huoneissa, joiden välillä kuljetetaan paperilappuja? Miksi vastaanottohuoneissa ei ole mahdollisuutta ottaa perusnaytteitä laboratorioon? Miksi sairaanhoitajat eivät voisi ottaa potilaista ruuhka-aikana verinäytteitä? Miksi samaa asiaa kysytään kolmeen kertaan ja kirjataan ainakin kahteen kertaan? Miksi potilastietoja kirjataan eri lehdille eri ammattiryhmien toimesta, jolloin käy niin ettei tieto tavoita? Miksi potilaan käyntiin liittyvää kirjaamista ei kirjata peräkkäin samalle ”lehdelle” riippumatta ammattikunnasta jolloin kaikki tieto on kaikkien silmillä heti?  Miten ihmeessä tähän kaaokseen työnnetään vielä psykiatrista päivystysarviota tarvitsevia ihmisiä kun Auroran päivystys lakkautetaan?!

Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja tukisairaaloiden vuodepaikkojen sulkemiset ja terveysasemien kiireettömien aikojen vetämättömyys vaikuttaa suoraan päivystyksiin ja käyntimääriin. En usko kuitenkaan, että henkilöstön lisääminen ratkaisisi kokonaan Malmin päivystyksen ongelmia vaan on ensin korjattava tämä johtamisen ja toimintatavan kaaos, joka poliklinikalla selvästi vallitsee. Rohkenen väittää, että mikään yksityinen firma ei voisi taloudellisesti ja toiminnallisesti ylläpitää terveydenhuollossamme vallalla olevaa johtamis- ja toimintatapaa. Lähtökohtaisesti tulisikin lähteä siitä, että kukin kysyy itseltään ja työkaveriltaan, onko tämä toiminto sellainen, joka edesauttaa potilasta ja jos ei, voisiko sen tehdä jotenkin toisin.

Tuntien jonkin verran terveydenhuollon johtamista ja organisaatiota, haluaisin tietää millä tavalla poliklinikan toimintoja on ollut suunnittelemassa eri ammattiryhmät jotka siellä työskentelevät?  Meillä Suomessa käytännössä on lääkärijohtoinen johtaminen, joka ei aina kaikessa ole kuitenkaan se paras kun tullaan käytännön asioihin. Voisi ajatella, että kokeneilla sairaanhoitajilla voisi olla annettavaa suunniteltaessa toimintoja.  Joskus voisi kuvitella, että substanssin hallitsemisesta voi olla jopa haittaa kun puhutaan johtamisesta ja organisoinnista, sillä silloin katsantokanta voi muodostua liian suppeaksi. Toivoisin totisesti, että vuonna 2015 meillä voitaisiin auskultoida terveydenhuoltoamme puolueettomasti ja pääsisimme eroon tästä eri ammattiryhmien eriarvoisuudesta, joka ei edesauta potilaita. Onko meillä tarpeen olla eri ammattiryhmillä substanssijohtajat kautta linjan? Tarvitaanko lääkärikoulutusta konsernijohtoon?  Voiko hoitoalataustainen tai johtajakoulutuksen omaava johtaa lääkäreitä? Täytyykö konserninjohtajan tuntea soluhengitys? En tarkoita sitä, ettei koko organisaatiossa tulisi olla johtoportaassa substanssin omaavia, mutta tarkoitan sitä olisiko syytä hieman pohtia missä ja miten substanssi tulee parhaiten hyödynnetyksi. Kun puhutaan tehokkuudesta voisi ajatella niin, että kun meillä mahdollisimman paljon lääkärit tekevät lääkärin töitä, sairaanhoitajat sairaanhoitajien töitä ja johtajat johtaa,  niin toiminta voisi olla tehokkainta?

Mielestäni kaiken toiminnan perusta tulisi suunnitella siten, että se hyödyttää potilaita. Ja tätä samaa ajatusta toivoisin, että tulevassa Sote-uudistuksessakin pohdittaisiin, ratkaiseeko hallintohimmeli asiat vai voisiko asioita tehdä toisella tavalla? Tulisiko terveydenhuollon sisällä tehdä reformi, jossa toimintoja tarkastellaan kautta linjan puolueettomasti ja niin, että potilas on kaiken keskiössä. On myös hyvä tehdä selväksi, että puolustan julkista terveydenhuoltoa, mutta toivon sinne yritysjohtamisen oppeja ja teknologian hyödyntämistä paremmin.

ps. Siinä määrin oli muuten lääkärin suomenkielen taidot huonot, että potilaskertomuksessani minulla luki röntgenkuvauksessa näkyvän hemo ja pneumothorax.. Säilyin hengissä.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän PiiaCollan kuva
Piia Collan

Kiitos Mari kirjoituksesta, juuri tällaista käytännön kokemuksista ja tietotaidosta tulevaa informaatiota tarvitaan.
Toivottavaa olisi, että tämä kaikki joskus löytäisi tiensä sinne minne se kuuluu, eli asioista päättävien nenän eteen. Jos se kannustaisi menemään fyysisesti paikan päälle ottamaan asioista selvää.
Itselläni on mennyt usko politikointiin ja politiikan tekoon, siitä syystä, että tällaista ketjua tiedon kulussa ei ole ja asioista päätetään kaikenlaisten virkamiesten selvitysten perusteella, eli ei konkreettisten olosuhteiden ja vallitsevan tilanteen tai asianosaisten selvitysten perusteella, kuten kuuluisi.
Ajattele, että 1.2 alkaen Malmilla ovat myös psykiatrisen akuutin hoidon tarpeessa olevat potilaat. Tästä kirjoitin juuri itse.
Sinne sekaan sopii lauantai-iltana politiikan tekijöiden mennä.

Päivi Pelkonen

Mari Rantanen, lähetä tuo teksti myös ao. ministeriöön. Ei takuuta, lukeeko sitä kukaan, mutta mitään haittaa lähettämisestä tuskin on. Kannattaa yrittää.

Käyttäjän kirsikallio kuva
Kirsi Kallio

Täyttä asiaa. Potilaat ja työntekijät, toisin sanoen kansalaiset, pitäisi ottaa mukaan sote-palveluiden suunnitteluun. Epäkohdista pitäisi keskustella yhdessä päättäjien kanssa. Sosiaalipuolella ongelmana nähdään helposti asiakas tai nuori, jonka puolesta viranomainen voi sitten huoliliputtaa...samat oikeudet huolen ilmaisuun palveluiden puolesta sitten myös kansalaisille, kiitos.

Eero Mattila

Tässä on ongelman ydin - huono johto tai johtamattomuus.
- varmastikin hoitohenkilökunnalta ja potilailta saisi kerättyä järkeviä parannusehdotuksia nykyisen kaaoksen tilalle - sen sijaan on kuitenkin pyöritelty pari vuotta SOTE uudistusta, jossa ei ole vieläkäään saatu paperille edes uudistuksen tavoitteita.
- ja aivan oikein hoitohenkilökunnan lisääminen ei ongelmaa poista. Hoitohenkilökuntaa on suhteellisen paljon, mutta se ei välttämättä toimi potilaan kannalta kovin tehokkaasti.
- Kävin viikonloppuna etsimässä isääni sairaalasta. Löysin ominavuin oikean kerroksen, mutta kun kysyin kuudelta päätteen takana piilottelevalta hoitajalta huoneen numeroa sain vastauksia. "En tiedä, kysy joltain toiselta", "Ei täällä ole sen nimistä", "Kysy hoitajilta siellä käytävällä ne tietää".
- Ja niinhän se oli että vuodevaatteita pakkaava apuhoitaja oli se, joka tiesi, missä huoneessa isäni oli (ei tosin nimen perusteella vaan oireiden kuvauksen perusteella).

Jari Vuorinen

Kylä kuule meillä on kehissä kuule sellanen sotetäti joka meidät hoitaa.

Jos Laura Rätyyn(kok) ei voi luottaa niin kehen sitten ?!

Käyttäjän ViljoRafaelHeinonen kuva
Viljo Heinonen

Kaupungeissa on omat ongelmansa. Maaseudulla keskeisin ongelma on, että hoitoja organisoidaan pikkukuntien työllistämisnäkökulmasta. Se on johtanut hoidon kannalta epätarkoituksenmukaisiin yksiköihin.

Ainoa keino päästä ulos nykytilanteesta on, että sote otetaan pois kunnilta ja muodostetaan itsenäinen keskitetty organisaatio, joka vastaa kansalaisten terveyshuollosta. Kunnille voisi jättää vain lasten päivähoidon.

Kuntauudistusta olisi helpompi jatkaa sen jälkeen, kun kaikkein suuri kulu jää kunnilta pois. Keskikokoiset kunnat voisivat kohtuudella hoitaa niille vielä jäävät tehtävät, joista keskeisimpiä olisivat peruskoulu ja maankäyttö- ja rakennusvalvonta. Useimmat maaseutukunnat ovat liian pieniä hoitamaan täysipainoisesti näitäkään tehtäviä.

Eero Mattila

Selitäppä miten yksikkokoko voi auttaa nykytilanteeseen?
- Nythän on niin ettei terveydenhoitoa tahdo saada edes rahalla. Täytyy mennä ulkomaille, että saa täsmähoitoa.
- Täällä kyllä tutkitaan ja kirjoitellaan papereita, mutta jos vaikka jänteen repeämisen kuvaamiseen pitää jonottaa yli 6 kuukautta, mitä se enää siinä vaiheessa auttaa?
- Toisaalta jos pitäisi saada lausunto, vaikka työkyvystä niin ei tahdo sellaista herraa lyötyä jolla olisi selkärankaa se tehdä.
- Esim. MRI-kuvauskalustoja on joka sairaalassa, mutta niillä otetaan muutama kuva päivässä. Kyllähän tällaiset laitteet pitäisi pyöriä yötä päivää...
- Kunnissa taas tarvitaan päivystystä ja siitä ollaan ensimmäisenä säästämässä.
- Miten suurempi yksikkökoko auttaa tätä järjettömyyttä ja resurssien haaskausta?

Käyttäjän ViljoRafaelHeinonen kuva
Viljo Heinonen

Ei yksikkökoko mitään auta eikä toisaalta estä. Kysymys on toimenpiteiden priorisoinnista. Sen pitää olla tarvelähtöistä. Nyt lähtökohtana on minulle täysin tuntematon byrokraattinen työnjako, joka pitää purkaa.

Jouni Nordman

Julkinen puoli käy viivytystä taistelua, sillä kuntien työntekijöiden työterveyshuollon olisi pitänyt avautua kilpailulle, jolloin paljastuu myös niiden tehottomuuden. Eli tehostuu tulee ihan muualta kuin sen luulisi tulevan, sillä jos kuntien työntekijät poistuu julkiselta puolelta, niin kapasiteettia riittää paremmin.

Käyttäjän nita kuva
Nita Hillner

Ihan hyvä kirjoitus, tosin muutamia virhepäätelmiä.

Mari kirjoittaa: "Ilmoittautumisessa havaitsin, että vastaanottava nk. triagehoitaja kirjaa potilaat sisään ja kirjaa vieläpä kahteen eri järjestelmään. Lisäksi hoitaja tekee samalla perusmittaukset, arvioi hoidontarpeen kiireellisyyden sekä jakaa potilaat erikoissairaanhoidon ja terveyskeskuspäivystyksen kesken. Ei siis ihme jos pelkkä ilmoittautuminenkin ruuhkautuu."

Todella hyvä pointti tuo, että hoitaja joutuu kirjaamaan potilaat kahteen eri järjestelmään. Syy tähän käytäntöön on ylihoitaja. Ylihoitaja halusi ottaa lisäkäyttöön huonosti ja vaikeasti toimivan järjestelmän vanhan lisäksi. Lääkärikunta ja potilastyötä tekevät hoitajat vastustivat hanketta. Vastustus ei auttanut! Ylihoitaja katsoi että hankinta oli järkevä koska hoitajat tottuvat järjestelmään noin viidessä vuodessa. Mikä sai ylihoitajan hankkimaan huonon ohjelman, joka laskisi tuottavuutta reilusti?

Ihmettelet miksi triagehoitaja tekee perusmittaukset potilaista. Luulisin että hän tekee mittaukset, jotta hän kykenisi järkevästi arvioimaan potilaiden kiireellisyysluokan. Esim. happisaturaatio laskenut, korkea kuume>>keuhkokuume? Jne.

Pitäisikö triagehoitajia olla kaksi, toinen kirjaa ja toinen tutkii? Hoitajien työsarkaa pitäisi myös jakaa paremmin. Esimerkiksi vain tietyt, siihen hyvän perehdytyksen saaneet, hoitajat työskentelisivät triagehoitajina. Ei niin että kaikki vuorollaan on vastaanottamassa päivystyspotilaita! Silloin ei kukaan oikein opi hallitsemaan triagehoitajan vaativaa tehtävää. Tämä pätee varsinkin Malmin sairaalaan, koska potilaita on erittäin paljon!

Eero Mattila

Joo, mutta miten tällaiset järkevät toimet saataisiin käytäntöön? Olen itsekin ollut päivystysjonossa sairaan ihmisen kanssa ja nähnyt miten nuori päivystävä lääkäri kurkkii pelokkaana ovesta, mutta ei uskalla ottaa ketään sisään.
Kun vuoro vaihtuu, tulee tilalle reipas lääkäri ja jono purkeutuu hetkessä.
- miksi esim. tällainen parityöstentely päivystystilanteessa jossa kokenut lääkäri ja kokematon lääkäri tai kokenut sairaanhoitaja ja kokematon sairaanhoitaja voisivat toimia yhdessä ei toteudu?
- jotain on pahasti vialla jos työtapoja ei pystytä kehittämään pienimmässäkään määrin. Ei kai tällaiseen tarvita eduskunnan päätöstä?
- Ennemminkin työyhteisöä pitäisi kannustaa itse keksimään tapoja hoitaa ongelmatilanteita ja palkita siitä. Nythän palkka on sama teit sitä tai tätä, osaamista ja innovatiivisuutta on ilmeisen vaikea palkita. Yleneminen tapahtuu vain ikävuosien myötä ja päälliköiksi päätyvät juuri ne henkilöt, jotka eivät halua muuttaa mitään ja ketkä parhaiten sietävät toimimattomuutta ja tehottomuutta.
- Nyt vaan pitäisi mennä rohkeasti sisään näihin terveydenhuollon palveluihin ja etsiä kustakin organisaatiosta ne ihmiset, jotka pystyvät työtä kehittämään ja antaa heille vastuuta ja myös palkita jos aihetta on.

Käyttäjän nita kuva
Nita Hillner

Tuli vielä mieleen Collanin mainitsemat psykiatriset potilaat. Kuka ihme on päättänyt että psykiatriset potilaat voidaan vastaanottaa niinkin sekavassa paikassa kuin Malmin sairaalan päivystys? Ymmärtääkö tämä henkilö mitä on päättänyt? Päätöksentekijällä täytyy olla paremmat tiedot kentästä! Myös yhteistyökyky kentän kanssa on erittäin tärkeä, jottei tulisi tehtyä paljon virheellisiä päätöksiä.

Käyttäjän MariRantanen1 kuva
Mari Rantanen

Kiitos kaikille kommentoijille. Asia on kommenttien sisällön perusteella myös meille kaikille todella tärkeä asia.

Nitalle sen verran kommentiksi, että triagehoitajan ei välttämättä tarvinne rutiinisti mitata kaikkea kaikilta vastaanotossa. Ja toisaalta myöskään kirjata kaikkea, lähinnä tulosyy. Muutoin käy niin, että sitä kontaktia sinne varsinaiseen hoitopisteeseen ei synny eikä näin ollen myöskään käsitystä potilaan tilasta tullessa ja tilan suunnasta. Jos ihminen kävelee hyvävointisena vastaanotolle, on verenpaine kunnossa eikä liene merkitystä onko 120 vai 140. Riippuu tokikin vaivasta, mutta noin ajatuksena.

Edellä olevaan perustan myös ajatuksen ettei missään nimessä pidä olla kahta triagehoitajaa tekemässä samaa tehtävää. Kun kirjata ei tosiaan kannattaisi kuin tulosyy. Nythän kirjaamiseen menee turhaa aikaa ja kuten tekstissäni kerroin, niitä kirjaamisia ei lueta vaan asiat kysytään aina uudelleen. Tässä mielessä Ek:n vaalitavoite, jossa kielletään asioiden kysyminen toistamiseen on kannatettava.

Olen täysin samaa mieltä siitä, että triage ei ole kaikkien paikka vaan siihen tehtävään soveltuvien ja riittävän kokemuksen omaavien hoitajien paikka. Ja taas tullaan johtamiseen..

Mitä jos poliklinikalla olisikin "kenttäjohtaja", joka seuraa pisteiden toimintaa ja huomauttaa jos tulee viivytyksiä tai asiat etenevät potilaskohtaisesti liian hitaasti? Ja tämän kenttäjohtajan ei tarvitse olla lääkäri vaan esimerkiksi nimenomaan kokenut sairaanhoitaja.

Sen sijaan esitän edelleen olevani huolissani niin johtamisesta kuin hoitajien mahdollisuudesta vaikuttaa oman työnsä sisältöön ja tästä tullaankin suoraan työhyvinvointiasioihin. Meillä lähtee alalta valtava määrä koulutettua henkilöstöä muun alan tehtäviin, joten ongelma ei ole aivan pieni.

Nita mainitsee vielä kirjoituksessaan psykiatristen potilaiden päivystysvastaanoton siirron Malmille ja Haartmanniin. Tämä päätös on vuosisadan virhe, joka tulee aiheuttamaan niin potilaille kuin henkilökunnalle katastrofin. Olen päätöksestä äärimmäisen tuohtunut ja se osoittaa kuinka paljon toimistopöydän takana on ymmärrystä koko toiminnasta. Toivon että kutsutte Helsingin sote-viraston johtoa pe-la vuoroihin mukaan seuraamaan touhua.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset