Tämä ei ole myöskään minun Suomeni

Mikäli maamme toimii siten, että eniten ääntä pitävät saavat enemmän kuin ne, joiden ääni ei kuulu. Viittaan otsikolla Abdirahim Husun eiliseen blogiin, jossa hän tiivistetysti tuo esiin sen, että kaikkien turvapaikanhakijoiden tulisi saada jäädä Suomeen eikä kenellekään tulisi antaa kielteistä päätöstä. Lisäksi Husu hämmästyttävällä tavalla oikeuttaa väkivaltaisen käytöksen siinä tapauksessa, että henkilö saa kielteisen päätöksen.

Ensinnäkin on hyvä huomata sellainen seikka, että mikäli kaikki nyt Suomessa olevat turvapaikanhakijat saisivat oleskeluluvan vaikka perusteita ei olisi, tarkoittaisi se auttamatta sitä, että ne joilla on todellinen hätä, jäisivät ilman. Sellainen ei ole minun Suomeni. Minun Suomeni tarjoaa turvaa niille, joilla siihen on tarvetta. Tämän vuoksi olen monien puoluetovereideni lisäksi esittänyt useasti, että Suomi keskittyisi pakolaisleireiltä resurssien mukaiseen kiintiöpakolaisten ottamiseen. Siellä ovat ne kaikkein hädänalaisimmat ihmiset. Siellä on ne ihmiset, joilla on pakolaisstatus. Ja siellä ovat ne ihmiset, joilla ei ole 10 000 euroa rahaa matkaamiseen maanosasta toiseen.

Kaikki ymmärtävät sen, että sitä kuuluisaa taikaseinää ei ole ja näin ollen pienen Suomen on pakko tehdä valintoja. Maailmassa on yli 60 miljoonaa pakolaista. Mikäli kaikki halukkaat voisivat tulla Suomeen ja jäädä, mikä on se absoluuttinen raja, jolloin me emme enää selviä? Itse olen taipuvainen ajattelemaan siten, että veronkantoa ja veronmaksua tehdään lähtökohtaisesti siksi, että voimme tuottaa niin kutsutun hyvinvointiyhteiskunnan palveluja maamme omille kansalaisille. Suomessa on noin 2,5 miljoonaa työllistä ihmistä, jotka tätä yhteiskuntaamme tällä hetkellä pääsääntöisesti rahoittaa ja kuten hyvin tiedämme huoltosuhteemme heikkenee vääjäämättä vanhusväestömme lisääntyessä. Tähän yhtälöön ei voi kukaan väittää, että meillä on varaa. Me otamme tänä ja ensi vuonna velkaa lisää yli 5 miljardia euroa ja lähenemme vääjämättä pistettä, jossa varat eivät riitä enää ylläpitämään sellaista Suomea, jollaisena haluaisin Suomen tulevaisuudessa nähdä.

Minun Suomeni olisi sellainen, joka pitää kiinni lainsäädännöstä myös Maahanmuuttovirastossa. Minun Suomeni toimii linjakkaasti eikä auta vain niitä, jotka pitävät kovinta ääntä vaan katsoo ja valikoi linjansa rohkeasti ja reilusti käytettävissä olevien resurssien mukaan. Minun Suomeni auttaa heikoimmassa asemassa olevia kansalaisiaan, antaa turvaverkon kun omat jalat eivät kanna. Minun Suomeni keskittyisi tällä hetkellä Suomen tutkitusti syrjityimpään ihmisryhmään vammaisiin rajaamalla heidän palvelunsa uudistettavana olevan hankintalain piiristä. Minun Suomeni korjaa vanhustenhoidon ongelmat, ne ovat suomalaisten häpeätahra.

Lentokoneidenkin  turvaohjeissa kehotetaan ilmanpaineen laskiessa ensin pukemaan happimaski omalle naamalle ennen kuin autetaan muita. Se on ohje, joka sopii myös eloonjäämisopiksi Suomelle.

MariRantanen1
Perussuomalaiset Helsinki

Kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu, ensihoitaja
www.marirantanen.fi
mari.rantanen@eduskunta.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu