Mun koti ei oo täällä

Oletko koskaan ajatellut tilannetta, jossa sinulle sanottaisiin, että sinä muutat kuukauden päästä toiseen paikkaan. Jätät tutut ihmiset ja tutun paikan taaksesi ja menet asumaan täysin vieraiden ihmisten luokse ja vieraaseen ympäristöön. Sulje hetkeksi silmäsi ja mieti miltä se voisi tuntua. Mieti myös miltä sinusta tuntuisi jos et voisi sanoa yhtään sanaa, et voisi kertoa tunteitasi ja ajatuksiasi ulos.

Tämä on arkipäivää kehitysvammaisille ihmisille. Niille ihmisille, joista meidän ”terveiden” ihmisten ja päättäjien pitäisi pitää huolta jo lain mukaan. Viime aikoina on muissa yhteyksissä paljon puhuttu vapaasta oikeudesta päättää missä asuu mutta miksi oikeus ei kosketa vammaisia ihmisiä?

Suomi ratifioi YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen vihdoin ja viimein tänä vuonna ja se tuli voimaan kesäkuussa. YK:n vammaissopimuksessa todetaan, että vammaisen ihmisen pitää saada päättää itsenäisesti, missä ja kenen kanssa hän asuu. Tätä periaatetta ei kuitenkaan noudateta Suomessa,  vuosittain moni kehitysvammainen joutuu muuttamaan vastentahtoisesti mikäli henkilö käyttää asumispalveluja. Tilanne syntyy, kun hoiva- ja asumispalvelut kilpailutetaan. Tarjouskilpailun voittaneella yrityksellä ei ole välttämättä toimipistettä samalla paikkakunnalla tai sillä ei ole kaikkea kehitysvammaisen hoivatyössä tarvittavaa osaamista. Kehitysvammainen ihminen ei voi siksi olla varma, missä hänen kotinsa on, kun uusi yritys on voittanut tarjouskilpailun.

Kysymyksessä on siis pakkomuutto, halusi henkilö sitä tai ei. Halvin tarjous tuntuu olevan se, joka painaa kilpailutuksissa eniten ja siinä unohtuvat niin ihmisoikeudet kuin YK:n vammaissopimuksetkin. Kehitysvammaisen oikeuksia mitataan rahalla, kehitysvammainen halvalla. Huutolaisena.

Eduskunnalla on tällä hetkellä käsittelyssään uudistettava hankintalaki, jossa tämä epäkohta olisi mahdollista poistaa. Toki laki antaa kunnille tälläkin hetkellä mahdollisuuden olla kilpailuttamatta kyseisiä asumispalveluita, mutta käytännössä näin ei tapahdu. Sen vuoksi vetoan, että Suomi poistaa hankintalain piiristä vammaisten palveluiden kilpailutuksen ja lopettaa toiminnan joka mahdollistaa kehitysvammaisten heittelyn halvimpaan hoitokotiin. Kehitysvammaisellakin on oikeus omaan kotiin, tuttuun paikkaan tuttujen ihmisten kanssa, siellä missä on hyvä ja turvallinen olla.

”Anna mun mennä, anna mun mennä

Mä oven avaan, en henkeä saa

Anna mun mennä

En tänne kuulukaan

Mun koti ei oo täällä

Mun koti ei oo täällä”

Chisu/Mun koti ei oo täällä

 

 

MariRantanen1
Perussuomalaiset Helsinki

Kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu, ensihoitaja
www.marirantanen.fi
mari.rantanen@eduskunta.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu