Tyttöjen puolella

Tänään on kansainvälinen tyttöjen päivä. YK:n yleiskokous julistus vuonna 2011 loi uuden YK-teemapäivän, joka tukee kaikkia maailman tyttöjä: heidän oikeuksiaan, heidän kohtaamiaan haasteita ympäri maailmaa ja perusteltuja vaatimuksia luoda heille mahdollisuudet elää ilman syrjintää ja väkivaltaa, täysarvoisina yhteisöidemme jäseninä.

Meillä Suomessa tyttöjen asema on varsin hyvä johtuen pitkäaikaisesta tasa-arvotyöstä. Tytöillä ja naisilla on samat ihmisoikeudet ja mahdollisuudet olla osa työelämää, yhteiskuntaa ja vaikuttaa asioihin. On kuitenkin syytä nostaa muutama asia, joista tulisi puhua enemmän. Me emme saa antaa yhteiskuntaamme tulla tyttöjen oikeuksia polkevia asioita, ei uskonnon eikä kulttuurin varjolla.

Maailmalla naitetaan joka päivä yli 39 000 tyttöä lapsiavioliittoon, joista joka yhdeksäs tyttö on alle 15-vuotias. Muun muassa Irak oli vuonna 2014 sallimassa avioliiton jopa 9-vuotiaiden lasten kanssa. Näin länsimaalaisena vapaana kasvaneena naisena ajatus on pöyristyttävä. Onko Suomi valmistautunut esimerkiksi siihen, että Suomeen tulee lapsivaimoja? Onko Suomessa tehty suunnitelmia ja varmistamismenetelmiä siitä ovatko perheenyhdistämisten kautta tulevat lapset lapsia vai vaimoja? Ja ennen kaikkea, ovatko toimintamallit tällöin selviä? Me emme saa hiljaa hyväksyä lapsiavioliittoja.

Vielä vaikeampi kysymys ovat tyttöjen ympärileikkaukset. Meillä Suomessa on täällä syntyneitä tyttöjä, jotka on viety ulkomaille ympärileikattavaksi. Faktisesti kyseessä on rikos, törkeä pahoinpitely. Suomessa ei ole yhtään tuomiota kyseisestä asiasta, vaikka meillä näitä tapahtuukin. On hyvä huomata, että syytteen voi nostaa törkeästä pahoinpitelystä 20 vuoden ajan ja jokaisella tytöllä on siihen oikeus. On huolestuttavaa, että tätä toimintaa ei ole kertaakaan paheksuttu siten, että tyttö olisi saanut oikeutta silpomisestaan. Meillä on kovin vähän ilmiöstä tutkimuksia, vain tyttöjen omia kertomuksia ja varsin vähän asiaa puidaan julkisessa keskustelussa. Miksi? Emme me voi tätäkään hiljaa hyväksyä vaan on ryhdyttävä voimallisesti toimiin ja puhuttava asiasta avoimesti. Onko meillä esimerkiksi kouluterveydenhuollon ohjelmassa asian puheeksi ottamista? Onko meillä kouluterveydenhuollon ohjelmassa äiti ja tytär- vartti tai ohjelmakohta, jossa asiaa voitaisiin käydä läpi? Kuinka asia tuodaan esiin kotouttamisessa? Ja kuinka rohkaistaan tyttöjä ja naisia tekemään rikosilmoitus itseensä kohdistuvasta väkivallasta. Olen hämmentyneenä seurannut kuinka tämä äärimmäisen julma toimenpide ei saa sijaa keskustelussa. Tämä asia on niin puistattava, että asiasta puhumisen vaikeus on ymmärrettävää, mutta jälleen on hyvä muistuttaa että kaikkien on syytä huolehtia siitä ettei asiaa ei hyväksytä hiljaa.

Yhtään tyttöä ei saa uhrata poliittisen korrektiuden alttarille, ei nyt eikä tulevaisuudessa.  

#tyttöjenpuolella 

MariRantanen1
Perussuomalaiset Helsinki

Kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu, ensihoitaja
www.marirantanen.fi
mari.rantanen@eduskunta.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu