MariPSRantanen

Myydään vammaisia, vähiten tarjoavalle

Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunta käsitteli 27.2 kokouksessaan kehitysvammaisten ja autismin kirjon henkilöiden asumispalveluiden ja työ- ja päivätoiminnan kilpailuttamista. Lautakunta palautti asian valmisteluun evästyksin, mutta on hyvä huomata, ettei lautakunnan evästykset suoraan sido virkamiehiä vaan virkamiehet valmistelevat asian uudelleen päätöksentekoon.  En voinut äänestää palautuksen puolesta sillä olisin samalla hyväksynyt heikoimmassa asemassa olevien palveluiden kilpailutuksen. Koska palautus hyäksyttiin, en voinut hallintosäännön nojalla saada pöytäkirjaan hylkäysehdotusta, jolla olisin halunnut osoittaa, ettei Perussuomalaiset Helsingissä halua kilpailuttaa vammaisten elämänmittaisia palveluja.

Perustan kantani seuraaviin seikkoihin:

1. Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen johtavien virkamiesten siirtyminen yksityiselle sektorille voi muodostaa jääviys- ja jatkuvuusongelman kaupungille.

2. Virkamiesten toimesta irtisanottiin palveluntuottajien ostopalvelusopimukset ja jätettiin käyttämättä niihin sisältyneet optiot. Optioiden kautta olisi myös voitu neuvotella näiden palveluntuottajien hinnoista. Tämä mahdollisuus jätettiin käyttämättä.

3. Kohtalaisen epäselväksi on jäänyt millaisia huomioita erilaisissa kuulemisissa on tehty ja miten ne ovat vaikuttaneet palvelukuvauksen sisältöön. Lisäksi vammaisneuvoston lausunto ei ole ollut käytettävissä kuin vasta tänään. Näin suuren mittakaavan hankinnassa laaja, avoin lausuntokierros alan asiantuntijoilta ja asiakkailta sekä heidän läheisiltään olisi ollut perusteltu ja itse asiassa Yk:n vammaissopimuksen vaatimakin.

4. Kilpailutuksessa on hinta merkittävin tekijä, joka on suhteeltaan elämänmittaisissa palveluissa kestämätön. Kokemus osoittaa, että laatupisteillä ei ole tarjousvastauksissa muuta merkitystä kuin että jokainen palveluntuottaja ilmoittaa täyttävänsä ne, jotta selviää voittajana. Liian matala hinta palveluissa saattavat aiheuttaa riittämättömien palveluiden ja avun tilanteita.

5. Palvelukuvauksissa esitetään asumispalveluiden alueeksi Helsinkiä ja seutukuntia. Käytännössä tämä rajaa helsinkiläisten kehitysvammaisten oikeutta valita asuinpaikkansa, jota Yk:n vammaissopimuksen 19 artikla suojaa: ”vammaisilla henkilöillä on yhdenvertaisesti muiden kanssa mahdollisuus valita asuinpaikkansa sekä se, missä ja kenen kanssa he asuvat, eivätkä he ole velvoitettuja käyttämään tiettyä asuinjärjestelyä”.

6. Suurin ongelma kilpailuttamisessa on riski siitä, että asukkaat joutuvat vaihtamaan kotiansa mikäli nykyinen palveluntuottaja ei pärjää kilpailutuksessa. Myös palveluntuottajan vaihtuminen merkitsee suurta riskiä sujuvan arjen, toimivien yhteistyö- ja vuorovaikutussuhteiden katkeamisesta

7. Ei myytävänä-kansalaisaloite luovutetaan eduskunnalle 7.3.2018. Kansalaisaloitteen on allekirjoittanut yli 72 000 suomalaista. Aloite tähtää siihen, että hankintalain 9 §:ään lisätään 16. kohdaksi soveltamisalueen seuraava rajaus: ”Tätä lakia ei sovelleta sellaisten vammaispalveluiden hankintaan, joissa on kyse vammaisten henkilöiden välttämättömän huolenpidon ja tuen tarpeista ja tarpeisiin liittyvistä palveluista asumisessa ja jokapäiväisessä elämässä.” Helsingin kaupunki voisi olla edelläkävijä, joka tuntee inhimillistä vastuuta siitä, että vammaisen ihmisen koti on yhtä arvokas kuin kenen tahansa muun eivätkä koti ja merkitykselliset hoitosuhteet ole myytävänä halvimmalla hinnalla. Tässä tilanteessa laajasti kannatetun kansalaisaloitteen tullessa pian eduskuntaan olisi Helsingin perusteltua odottaa mahdollisia lainsäädännön muutoksia.

8. Helsingin kaupunki voisi ohittaa myös koko kilpailutuksen palvelusetelimalliin siirtymisellä. Jyväskylän kaupunki päätti luopua vammaispalveluiden kilpailutuksesta ja otti käyttöön palvelusetelin. Tällä mallilla kaupunki pystyisi pitämään kustannukset hallinnassaan ja samalla hoitaa kehitysvammaisten ja autismin kirjon henkilöiden palveluiden järjestämisen ilman kilpailutuksen aiheuttamia inhimillisiä, surullisia vaikutuksia.

Helsingissä tulee siis olemaan vammaisia myytävänä, ei eniten vaan vähiten tarjoavalle. En saata ymmärtää miksi poliittinen tahto ei riitä kilpailutuksien lopettamiseksi ja siksikin on erittäin tärkeää, että hankintalakia muutetaan. Jos Jyväskylä on onnistunut järjestämään vammaispalvelut palvelusetelillä ilman kilpailutusta, miksi ei Helsinki? Asia koskettaa Helsingissä 500-700 ihmisen kotia. Meillä on varaa, mutta ei tahtoa? Tämä ei edes ole puoluepoliittinen vaan mitä suurimmassa määrin ihmisoikeuskysymys. Mikäli asia on juuri sinulle tärkeä, olethan yhteydessä niin valtuutettuusi Helsingissä kuin kansanedustajaasi tämän asian korjaamiseksi?

Kun katson tytärtäni, tulee aina mieleen laulun sanat ”minä suojelen sinua kaikelta, mitä ikinä keksitkin pelätä”. Valitettavasti minä en kykene suojelemaan häntä sydämettömyydeltä, tietämättömyydeltä enkä siltä, että hän on yhteiskunnalle euroja paperilla. Melko kovaa, vai mitä?

”Minä suojelen sinua kaikelta
Mitä ikinä keksitkin pelätä
Ei ole sellaista pimeää
Jota minun hento käteni ei torjuisi” – Ultra Bra

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

16Suosittele

16 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Kuka halvimmalla hoitaa? palaamme huutolaisuuden aikoihin.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

#2
Seuraava askel on piikki pyllyyn ja laatikkoon.

Käyttäjän topira kuva
Topi Rantakivi

Hyvin kirjoitettu! Voittehan yhä vaikuttaa, että asia ei mene enää mihinkään käsittelyyn vaan tulee suoraan heittää roskikseen. Asian voi viedä oikeuteen ja pyytää tarkistamaan YK:n vammaissopimusta.

Olen aika varma, että oikeus joutuu toteamaan, että Helsinki ei tehnyt oikein ja suosittaa kilpailutuksen hylkäämistä.

Muutamissa EU-maissa on päätetty, että vammaisten palveluita ei kilpailuteta ja ne jätettiin pois.

Käyttäjän OlliBackstrom kuva
Olli Bäckström

"6. Suurin ongelma kilpailuttamisessa on riski siitä, että asukkaat joutuvat vaihtamaan kotiansa mikäli nykyinen palveluntuottaja ei pärjää kilpailutuksessa. Myös palveluntuottajan vaihtuminen merkitsee suurta riskiä sujuvan arjen, toimivien yhteistyö- ja vuorovaikutussuhteiden katkeamisesta"

Tämä on juurikin se ongelmallisin osa. Se, mikä on kunnalle fiskaalista mukavuudentavoittelua, on kehitysvammaiselle käsittämätöntä simputusta.
Varsinkin autismin spektrille sijoittuville ihmisille struktuurit ja johdonmukaisuus ovat arkielämän perusedellytyksiä. Näitä ihmisarvoisen elämän kantavia pilareita oltaisiin nyt sahaamassa poikki pelkistä talousideologisista syistä.

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

Hankintojen suhteen erikoinen tilanne. Kynnysarvon 60 000€ ylittävät hankinnat pitää kilpailuttaa, kun sopimus umpeutuu. Tarkoittaa siis hankinnan arvoa 4 vuoden aikana. Suorahankintoja ei voi tehdä.

Enemmän tässä on kyse siitä isommasta kilpailuttamisen periaatteesta ja mihin kaikkiin sitä kannattaa soveltaa.

Siitä seuraa nyt, että vanhukset ja vammaiset voivat joutua jopa muuttamaan uuteen paikkaan uuden palveluntarjoajan luokse.

Eikös palvelusetelillä kilpailuta seteliä käyttävä ostaja?

Miten siinä ei toteudu halvimman vaihtoehdon valinta?

Terhi Kesti

Jorma Nordlin on oikeassa. Palveluseteli ei ole autuaaksi tekevä.
Palveluseteli on tietyn suuruinen. Jos nykyinen koti ja sen hoiva maksaa euronkaan enemmän, tulee vammaisen maksaa erotus itse - tai muuttaa halvemman perässä.
Palvelusetelillä kunta voi säätää markkinahintaa yhtälailla. Toisaalta ehkä tällä hetkellä laaduttomammat paikat nostavat hintansa setelin suuruiseksi ja taas ne, jotka toimivat voittoa tavoittamatta, asiakkaalle hyötyä tuottaen osalla voitoista yms. ja joilla hinta ollut tähänkin asti haitarissa, voidaan kätsysti karsia listalta pikkuhiljaa pois. Markkinoille tulisi voida sisällyttää tietyllä hintahaitarila olevia paikkoja, kuten nytkin. Hinta kilpailee kuitenkin luonnostaan koko ajan sen paineen mukaan, mitä kunnat suosittavat vammaista henkilöä valita. Kyllä palveluntuottaja huomaa, jos sinne ei enää kanavoidu uusia tulokkaita ja se näkyy hinnassa+laadussa.

Onko oikea malli Osuuskunta-malli, jossa vammainen omistaa itse kotiaan osuuden verran? Silloin kaikki raha käytettäisiin vain ja ainoastaan asiakkaan hyväksi, se voittokin. Ja mikä parasta, tämä yhtiö ei olisi kaupan!!

Käyttäjän ReettaAngelvoRiipinen kuva
Reetta Angelvo-Riipinen

"Helsingin kaupunki voisi ohittaa myös koko kilpailutuksen palvelusetelimalliin siirtymisellä. Jyväskylän kaupunki päätti luopua vammaispalveluiden kilpailutuksesta ja otti käyttöön palvelusetelin. Tällä mallilla kaupunki pystyisi pitämään kustannukset hallinnassaan ja samalla hoitaa kehitysvammaisten ja autismin kirjon henkilöiden palveluiden järjestämisen ilman kilpailutuksen aiheuttamia inhimillisiä, surullisia vaikutuksia."

Hyvä Mari Rantanen, että toit tämänkin vaihtoehdon esiin. Helsinki voisi tehdä pilotti-ryhmän vapaaehtoisista erityisen tuen ja autismikirjon henkilöistä, jotka voisivat valita palvelusetelillä tarvitsemansa palvelun eri palveluntarjoajan välillä. Palveluseteli-malli on ollut käytössä jo tilapäishoidossa, joten miksipä sitä ei voisi laajentaa koskemaan myös esim. päiväaikaista toimintaa ja asumista? Helsingin tulisi olla suunnannäyttäjä tässä asiassa ja tarjota asiakaslähtöisiä, yksilöllisiä ja YK:n Vammaissopimuksen edellyttämiä valinnanvapauteen perustuvia palveluita tämän kohderyhmän henkilöille.

Käyttäjän KatjaSallinen kuva
Katja Sallinen

Eikö EU ole sanonut, ettei vammaisten palveluja tarvitse kilpailuttaa. Ja että Suomi on ymmärtänyt kilpailutuksen väärin. Onko tyyli sitä, ettei kuunnella heikompia? Se kertoo jo jotakin suomalaisuudesta ja yhteiskunnasta. Tasa-arvoisesti eriarvoinen. https://yle.fi/uutiset/3-9953962

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset