Arvot http://susannakoivula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132939/all Tue, 09 Oct 2018 09:12:46 +0300 fi Kolme pointtia - huomioita ja kysymyksiä http://sebastianfranckenhaeuser.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262260-kolme-pointtia-huomioita-ja-kysymyksia <p>Joskus kauan sitten Kokoomuksen kolme pointtia olivat koti, uskonto ja isänmaa.</p><p>Kokoomuksen kärkipoliitikkoihin lukeutuva Alexander Stubb ilmoitti lähtevänsä tavoittelemaan EU-komission puheenjohtajuutta, Euroopan korkeinta poliittista virkaa. Hän on julkistanut ohjelmansa, johon otan nyt kantaa tässä blogissani.</p><p>Alexilla on kolmen pointin ohjelma, jotka on julkaistu lehdissä. Ne ovat: 1) Eurooppalaisten arvojen puolustaminen. 2) Protektionistisen nationalismin vastustaminen. ja 3) Liittovaltiokehityksen edistäminen. Kommentoin näitä kolmea pointtia kohdittain.</p><p>Stubbin mukaan liberaaleja arvoja kyseenalaistavat unionin ulkopuolelta esimerkiksi Kiina, Venäjä ja Donald Trumpin johtama Yhdysvallat. EU:n sisältä painetta arvoihin tulee Puolasta, Unkarista ja Italiasta. Alexander Stubbin mukaan on hyvä asia, että EU:n lähinnä maahanmuuttopolitiikkaa kritisoivat Puola, Unkari ja Tšekki sekä muutama muu laitetaan ruotuun niin pian kuin mahdollista. Hän ei huomaa, että tällainen pienen valtion kimppuun käyminen on juuri niiden arvojen vastaista, joita hän väittää tässä puolustavansa. Tällä ulostulolla Stubb voi lisäksi tässä yhteydessä mainittujen maiden äänet vähentää omasta tulevasta äänisaaliista.</p><p>Toinen syy liittyy Stubbin voimakkaaseen haluun taistella protektionistista nationalismia vastaan.&nbsp;Hän ei arkaile lausua ääneen Yhdysvaltain presidentin&nbsp;Donald Trumpin nimeä, kirjoittaa Iltalehti.&nbsp;Trump symboloi suuntausta, jossa demokratian perusarvot ovat demokraattisissa maissa uhattuina, väitetään. Miten Trump liittyy Euroopan politiikkaan ja komission puheenjohtajan vaaleihin? Käsittääkseni hän on Yhdysvaltain presidentti. Trumpin mollaamisesta on tullut muotia tietyissä poliittisissa piireissä ympäri maailman. Olisi sivistyneempää pysyä kaukana tästä mutapainista varsinkin, jos pyrkii noin merkittävään virkaan. Lisäksi nationalismi on tällä hetkellä mielikuvissa liitetty tavalliseen isänmaan rakkauteen, joka on jokaisen ihmisen positiivinen tunnetila. Jokaiselle maa, johon syntyy, on rakas ja korvaamaton.</p><p>Kolmanneksi Stubb haluaa edistää liittovaltiokehitystä. Jos Natoon halutaan kansanäänestystä, niin vielä enemmän se kuuluu tähän liittovaltioasiaan. Etuina kuvitellaan se, että sitten saadaan asioita edistettyä nopeammin, kun keskitetysti äänestetään yksinkertaisella enemmistöllä ja esimerkkinä poliitikot ovat käyttäneet juuri Puolan, Unkarin, Tšekin ja Slovakian saamista kuriin maahanmuuttokysymyksessä, mutta onko tällainen tilanne Suomen etu? Federalistifanaatikot kuvittelevat, että he saavat enemmän päätösvaltaa, kun jokaisella maalla on yksi ääni ja sitten äänestetään. Saksa, Ranska ja muut Euroopan suuret valtiot eivät siihen tule suostumaan, vaan he saavat enemmän ääniä kuin pienet maat. Miten se jyvitetään, on vielä auki. Saksa esimerkiksi voisi antaa jokaiselle osavaltiolleen yhden äänen. On utopista kuvitella, että Suomen asema jotenkin paranisi liittovaltiotilanteessa. Mihin tarvittaisiin eduskuntaa keskitetyssä liittovaltiomallissa? Mitä Suomeen enää edes jäisi? Onko tästä jo tietoa?</p><p>Alexander Stubbin kolme pointtia ovat aika kaukana Kokoomuksen vanhoista tutuista kolmesta pointista, koti, uskonto ja isänmaa. Lohdullista on kuitenkin huomata, että Alex olisi siirtämässä turvapaikkakäsittelyt pois EU:n alueelta. Itse ehdotin tätä samaa jo pitkän aikaa sitten, kun asiasta ei edes uskallettu puhua.</p><p>Jossakin lehden haastattelussa kysyttiin kenet Alexander Stubb haluaisi tavata. Hän ilmoitti, että Donald Trumpin, koska haluaisi ottaa selvää, mikä mies tämä on. Suosittelen Trumpin sijaan matkan suuntaavan Pariisiin ja keskustelua Ranskan juuri eronneen sisäministerin Gerald Collombin kanssa. Hän on sentään keskeinen ison EU-maan keskeinen poliitikko, jonka eropuhe on herätellyt ihmisiä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Joskus kauan sitten Kokoomuksen kolme pointtia olivat koti, uskonto ja isänmaa.

Kokoomuksen kärkipoliitikkoihin lukeutuva Alexander Stubb ilmoitti lähtevänsä tavoittelemaan EU-komission puheenjohtajuutta, Euroopan korkeinta poliittista virkaa. Hän on julkistanut ohjelmansa, johon otan nyt kantaa tässä blogissani.

Alexilla on kolmen pointin ohjelma, jotka on julkaistu lehdissä. Ne ovat: 1) Eurooppalaisten arvojen puolustaminen. 2) Protektionistisen nationalismin vastustaminen. ja 3) Liittovaltiokehityksen edistäminen. Kommentoin näitä kolmea pointtia kohdittain.

Stubbin mukaan liberaaleja arvoja kyseenalaistavat unionin ulkopuolelta esimerkiksi Kiina, Venäjä ja Donald Trumpin johtama Yhdysvallat. EU:n sisältä painetta arvoihin tulee Puolasta, Unkarista ja Italiasta. Alexander Stubbin mukaan on hyvä asia, että EU:n lähinnä maahanmuuttopolitiikkaa kritisoivat Puola, Unkari ja Tšekki sekä muutama muu laitetaan ruotuun niin pian kuin mahdollista. Hän ei huomaa, että tällainen pienen valtion kimppuun käyminen on juuri niiden arvojen vastaista, joita hän väittää tässä puolustavansa. Tällä ulostulolla Stubb voi lisäksi tässä yhteydessä mainittujen maiden äänet vähentää omasta tulevasta äänisaaliista.

Toinen syy liittyy Stubbin voimakkaaseen haluun taistella protektionistista nationalismia vastaan. Hän ei arkaile lausua ääneen Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin nimeä, kirjoittaa Iltalehti. Trump symboloi suuntausta, jossa demokratian perusarvot ovat demokraattisissa maissa uhattuina, väitetään. Miten Trump liittyy Euroopan politiikkaan ja komission puheenjohtajan vaaleihin? Käsittääkseni hän on Yhdysvaltain presidentti. Trumpin mollaamisesta on tullut muotia tietyissä poliittisissa piireissä ympäri maailman. Olisi sivistyneempää pysyä kaukana tästä mutapainista varsinkin, jos pyrkii noin merkittävään virkaan. Lisäksi nationalismi on tällä hetkellä mielikuvissa liitetty tavalliseen isänmaan rakkauteen, joka on jokaisen ihmisen positiivinen tunnetila. Jokaiselle maa, johon syntyy, on rakas ja korvaamaton.

Kolmanneksi Stubb haluaa edistää liittovaltiokehitystä. Jos Natoon halutaan kansanäänestystä, niin vielä enemmän se kuuluu tähän liittovaltioasiaan. Etuina kuvitellaan se, että sitten saadaan asioita edistettyä nopeammin, kun keskitetysti äänestetään yksinkertaisella enemmistöllä ja esimerkkinä poliitikot ovat käyttäneet juuri Puolan, Unkarin, Tšekin ja Slovakian saamista kuriin maahanmuuttokysymyksessä, mutta onko tällainen tilanne Suomen etu? Federalistifanaatikot kuvittelevat, että he saavat enemmän päätösvaltaa, kun jokaisella maalla on yksi ääni ja sitten äänestetään. Saksa, Ranska ja muut Euroopan suuret valtiot eivät siihen tule suostumaan, vaan he saavat enemmän ääniä kuin pienet maat. Miten se jyvitetään, on vielä auki. Saksa esimerkiksi voisi antaa jokaiselle osavaltiolleen yhden äänen. On utopista kuvitella, että Suomen asema jotenkin paranisi liittovaltiotilanteessa. Mihin tarvittaisiin eduskuntaa keskitetyssä liittovaltiomallissa? Mitä Suomeen enää edes jäisi? Onko tästä jo tietoa?

Alexander Stubbin kolme pointtia ovat aika kaukana Kokoomuksen vanhoista tutuista kolmesta pointista, koti, uskonto ja isänmaa. Lohdullista on kuitenkin huomata, että Alex olisi siirtämässä turvapaikkakäsittelyt pois EU:n alueelta. Itse ehdotin tätä samaa jo pitkän aikaa sitten, kun asiasta ei edes uskallettu puhua.

Jossakin lehden haastattelussa kysyttiin kenet Alexander Stubb haluaisi tavata. Hän ilmoitti, että Donald Trumpin, koska haluaisi ottaa selvää, mikä mies tämä on. Suosittelen Trumpin sijaan matkan suuntaavan Pariisiin ja keskustelua Ranskan juuri eronneen sisäministerin Gerald Collombin kanssa. Hän on sentään keskeinen ison EU-maan keskeinen poliitikko, jonka eropuhe on herätellyt ihmisiä.

]]>
13 http://sebastianfranckenhaeuser.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262260-kolme-pointtia-huomioita-ja-kysymyksia#comments Arvot EU ja liittovaltio EU:n tulevaisuus Hallitsematon maahanmuutto Nationalismi Tue, 09 Oct 2018 06:12:46 +0000 Sebastian Franckenhaeuser http://sebastianfranckenhaeuser.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262260-kolme-pointtia-huomioita-ja-kysymyksia
EU:sta globaali arvojohtaja http://anninaruottu.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262215-eusta-globaali-arvojohtaja <p>&nbsp;</p><p>Maailmanlaajuisten ongelmien, kuten ilmastonmuutoksen&nbsp;ratkaisemiseksi tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä. Samanaikaisesti monikansallinen, monenkeskinen yhteistyö on vaikeuksissa.&nbsp;</p><p>Joistain yhteistyön kannattajista on tullut sen heikentäjiä.&nbsp;</p><p>USA ilmoitti lähtevänsä Pariisin ilmastosopimuksesta ja Unescosta, lopetti tukensa UNFPA:lle ja vetäytyi Iranin ydinasesopimuksesta. Kiinan ja Venäjän halu aitoon kansainväliseen yhteistyöhön ontuu.&nbsp;Brexit, sekä joidenkin jäsenmaiden välinpitämättömyys Euroopan unionin yhteisiä sääntöjä kohtaan, kertoo samasta oireilusta EU:ssa.&nbsp;</p><p>Monenkeskisen yhteistyön heikentyminen heikentää YK:ta. Rahalliset vaikeudet uhkaavat järjestön uudistumista ja vaikeuttavat sen perustoimintaa. Seksuaaliset hyväksikäyttötapaukset rauhanturvaoperaatioissa ovat lisänneet kritiikkiä YK:ta vastaan.&nbsp;</p><p>YK:n pääsihteeri Antonio Guterres haluaakin uudistaa järjestöä. YK:n tavoitteena on olla merkityksellinen kaikille osapuolille. Se pyrkii luomaan rauhanomaiset, oikeudenmukaiset ja kestävät yhteiskunnat globaalin johtajuuden ja jaetun vastuun avulla.&nbsp;</p><p>Tulevalla EU-puheenjohtajakaudellaan Suomen tulee kannustaa EU:ta sitoutumaan entistä vahvemmin monenkeskisen yhteistyön ja YK-järjestelmän puolustamiseen. Demokratia, ihmisoikeudet ja oikeusvaltioperiaate eivät ole itsestäänselvyyksiä. EU:lla on nyt mahdollisuus ottaa paikkansa globaalina arvojohtajana, sillä USA on menettänyt asemaansa.</p><p>YK:n ihmisoikeusjulistus täyttää tänä vuonna 70 vuotta. Tehtävää riittää ihmisoikeuksien, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden parantamisessa. Paras tapa edistää universaaleja tavoitteita on toimia globaalisti yhdessä.&nbsp;</p><p>Monenkeskinen yhteistyö on Suomen etu. Jos isot maat toimivat kahdenkeskisesti, pienen maan vaikutusvalta on minimi.&nbsp;</p><p>Suomen tulee jatkossakin edistää ja tukea kansainvälistä, sääntöpohjaista järjestelmää, niin EU:ssa kuin YK:ssakin.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p>  

Maailmanlaajuisten ongelmien, kuten ilmastonmuutoksen ratkaisemiseksi tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä. Samanaikaisesti monikansallinen, monenkeskinen yhteistyö on vaikeuksissa. 

Joistain yhteistyön kannattajista on tullut sen heikentäjiä. 

USA ilmoitti lähtevänsä Pariisin ilmastosopimuksesta ja Unescosta, lopetti tukensa UNFPA:lle ja vetäytyi Iranin ydinasesopimuksesta. Kiinan ja Venäjän halu aitoon kansainväliseen yhteistyöhön ontuu. Brexit, sekä joidenkin jäsenmaiden välinpitämättömyys Euroopan unionin yhteisiä sääntöjä kohtaan, kertoo samasta oireilusta EU:ssa. 

Monenkeskisen yhteistyön heikentyminen heikentää YK:ta. Rahalliset vaikeudet uhkaavat järjestön uudistumista ja vaikeuttavat sen perustoimintaa. Seksuaaliset hyväksikäyttötapaukset rauhanturvaoperaatioissa ovat lisänneet kritiikkiä YK:ta vastaan. 

YK:n pääsihteeri Antonio Guterres haluaakin uudistaa järjestöä. YK:n tavoitteena on olla merkityksellinen kaikille osapuolille. Se pyrkii luomaan rauhanomaiset, oikeudenmukaiset ja kestävät yhteiskunnat globaalin johtajuuden ja jaetun vastuun avulla. 

Tulevalla EU-puheenjohtajakaudellaan Suomen tulee kannustaa EU:ta sitoutumaan entistä vahvemmin monenkeskisen yhteistyön ja YK-järjestelmän puolustamiseen. Demokratia, ihmisoikeudet ja oikeusvaltioperiaate eivät ole itsestäänselvyyksiä. EU:lla on nyt mahdollisuus ottaa paikkansa globaalina arvojohtajana, sillä USA on menettänyt asemaansa.

YK:n ihmisoikeusjulistus täyttää tänä vuonna 70 vuotta. Tehtävää riittää ihmisoikeuksien, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden parantamisessa. Paras tapa edistää universaaleja tavoitteita on toimia globaalisti yhdessä. 

Monenkeskinen yhteistyö on Suomen etu. Jos isot maat toimivat kahdenkeskisesti, pienen maan vaikutusvalta on minimi. 

Suomen tulee jatkossakin edistää ja tukea kansainvälistä, sääntöpohjaista järjestelmää, niin EU:ssa kuin YK:ssakin. 

 

]]>
10 http://anninaruottu.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262215-eusta-globaali-arvojohtaja#comments Kotimaa Arvot Euroopan unioni Kansainvälinen Yhdistyneet Kansakunnat Yhteistyö Mon, 08 Oct 2018 07:03:37 +0000 Annina Ruottu http://anninaruottu.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262215-eusta-globaali-arvojohtaja
Arvopohjallista vai -pohjatonta hallitustyöskentelyä? http://outimara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261460-arvopohjallista-vai-pohjatonta-hallitustyoskentelya Yhdenkään naisen oikeudet eivät heikentyneet ulkoministerin sanomisen myötä. Oikeus aborttiin ei heikentynyt, eikä siitä päätä Suomen ulkoministeri. Eikä siitä edes ollut kysymys välikysymyksessä, vaan jostain ihan muusta. Toki lausunnot ovat miehen, naisia arvostamattoman miehen suusta. Kyse on mielestäni patriarkaalisen uskontokunnan hyödyllisestä idiotismista, uskontokunnasta, jonka sisällä lasten hyväksikäyttö on ihan okei. Kyseessä lienee karskisti sanottuna huomiohuoraaminen eli julkisuutta keinolla, millä hyvänsä. Sitä prosenttipuolue tarvitsee. Säälittävää toki on se, että hallitus on omien, aiemmin julistamiensa arvojen panttivanki. Kun on ne yhteiset arvot ja silleen. Hyvä, kun yhteinen arvopohja alkaa selvitä suurellekin yleisölle. Jos nyt pöyristellä halutaan, ei edelleenkään puututa niihin tyttöjen naisten oikeuksiin, joita tehdään Suomessakin uskontojen nimissä. Pakkoavioliitoja, sukupuolielinten silpomista, hunnuttamista. Ne eivät ole naisten valintoja, vaikka näin halutaan selittää. Joten yhden ulkoministerin mielipide on varsin mitätön, kun samaan aikaan naisia alistetaan ja vaihtoehtoja ei jätetä. Ja älkää tulko selittämään, että vaihtoehtoja olisi. Niitä ei näillä naisilla ole. Mitä oppositio on valmis tekemään näiden asioiden suhteen? Perussuomalaisten kannan asiaan tiedän, mites muut?<div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 2 http://outimara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261460-arvopohjallista-vai-pohjatonta-hallitustyoskentelya#comments Abortti Arvot Naisten asema Mon, 24 Sep 2018 03:37:08 +0000 Outi Mara http://outimara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261460-arvopohjallista-vai-pohjatonta-hallitustyoskentelya Vihervasemmiston someraivo myrkyttää myös eduskuntatyötä – Nyt aborttikiistassa http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260661-vihervasemmiston-someraivo-myrkyttaa-eduskuntatyota <p>Vihervasemmiston someraivo on tarttunut eduskuntatyöskentelyynkin. Vasemmisto-oppositio ja vihreät pitävät tunnetusti oikeutenaan bänniä, ghostata, feidata, deletoida, ingnoroida, diskriminoida ja sensuroida ihmisiä ja heidän ajatuksiaan sosiaalisessa mediassa.</p><p>Nyt vihervasemmisto ja Rkp <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/258185-nyt-se-paatetty-timo-soinille-halutaan-potkut">vaativat</a> ulkoministeri Timo Soinin (sin.) erottamista, koska mies vastustaa abortteja ja osallistui abortinvastaisen Pro life -järjestön iltatilaisuuteen työmatkallaan Kanadassa.</p><p>Puolueet joko pyrkivät vipuamaan hallituksen kumoon vaatimalla luottamusäänestystä yhdelle ministerille, tai sitten kyseessä on henkilökohtainen ajojahti. Vaikuttaa jälkimmäiseltä, sillä hallitus ei kaadu yhden ministerin vuoksi.</p><p>Asenne on somekolhinnan kopio. Se on aivan samanlaista kuin vihervasemmiston rähinöinti Internetissä: vaaditaan hiljentämistä vain siksi, että näkemykset eivät miellytä itseä.</p><p>Moinen suhtautuminen olisi kuolemantuomio filosofiselle argumentaatiolle. Se on tieteellisen asennoitumisen vastaista ja rikkoo ihmisten oikeutta poliittiseen osallistumiseen. Mistä myöskään äänestäjät saisivat tietää poliitikkojen mielipiteitä, mikäli nämä eivät voisi lausua näkemyksiään pelkäämättä rangaistusten uhkaa?</p><p>Kannanottoni ei ole henkilökohtainen vaan yleispätevä. En siis puolustele Soinia, joka käänsi takkinsa, pyllisti puoluekokouksen päätökselle ja poltti laivastaan purjeet. Mutta puolustan jokaisen poliitikon oikeutta lausua näkemyksensä asiasta kuin asiasta.</p><p>On epäeettistä painostaa poliitikkoja itsesensuuriin henkilökohtaisen koston uhalla. Se on ala-arvoista, epäherrasmiesmäistä ja halveksuttavaa.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Ad abortus arte provocatus</strong></p><p>Mitä aborttiin tulee, aihe on todellakin vahvasti mielipiteiden ja keskustelujen varainen. Asiassa vallitsee ja on sallittava erilaisia arvokantoja. <a href="http://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/tilastoja/raskaudenkeskeytykset/raskaudenkeskeytysten_maara_suom/">Totuus</a> on, että Suomen sairaaloissa ja terveyskeskuksissa tehdään noin 10 000 raskaudenkeskeytystä vuodessa. Se on melkoista teurastusta.</p><p>Abortteja ei voida puolustella yksiselitteisesti millään &rdquo;naisten oikeuksilla&rdquo;. Lähes käsittämätön on Sdp:ssä vaikuttavan Dimitri Qvintuksen <a href="https://twitter.com/DimitriQvintus/status/1038003522531479552">lausuma</a>, että epäluottamuslausetta esitetään &rdquo;toiminnasta naisten oikeuksia ja <em>Suomen ulkopoliittista linjaa </em>vastaan&rdquo;.</p><p>Aborteista koituu myös tuskaa naisille, ja miesosapuolten tahdonmuodostus on aborttia haettaessa tukahdutettu kokonaan. Naisten oikeuksia hehkuttava voluntarismi ei auta siksikään, että sen presuppositiona on käsitys, jonka mukaan yksilö tietää aina itse, mikä on hänelle hyväksi. Näinhän ei ole, ja sen merkiksi niin sanotut ammattiauttajat ovat olemassa.</p><p>Myös syntymättömän lapsen oikeuksia ja etuja on suojeltava. Yhtäkään ihmistä ei olisi olemassa, jos raskaudet olisivat päättyneet abortteihin. Koska inhimillisen olemassaolon edellytys on hedelmöityksen jälkeinen raskaustila sikiömuodossa, on ihmisarvon katsottava alkavan jo hedelmöityksessä.</p><p>Mikäli ihmisarvoa ylipäänsä on, sen on myönnettävä olevan jokaisella potentiaalisella ihmisellä, joka näin ollen nauttii ihmisarvon suojaa jo sikiönä. Arvostetun yhdysvaltaisprofessori Tom Reganin ajatuksia soveltaen voidaan syntymätöntä lasta pitää niin sanottuna elämäsubjektina (<em>subject-of a-life</em>), jolla on vanhempiensa tahdosta riippumaton oikeus elämään.</p><p>Mikäli ihmiselämää pidetään itseisarvoisena, velvoittaa etiikan universalaisoitavuusperiaate suojelemaan myös sikiömuotoista elämää, joka loogisesti ajatellen on ihmiselämän syntymisen välttämätön ehto.</p><p>Jos tästä periaatteesta luovutaan, koskee ihmisarvosta luopuminen universalisoitavuuslausekkeen mukaan myös kaikkea syntynyttä ihmiselämää, ja näin ihmisarvon kunnioittaminen <em>sinänsä</em> heitettäisiin romukoppaan.</p><p>Seuraukset olisivat dramaattiset koko moraalifilosofiaa ajatellen, sillä silloin hylättäisiin &ndash; eivät vain tunteet &ndash; vaan etenkin rationaalisesti velvoittava päättely. Ihmisarvoa kohdeltaisiin kaltoin tavalla, joka antaisi kyynisen kuvan siitä, miten ihmiset ajattelevat ihmisyydestä myös itsessään. He siis vetäisivät kuraan itsensä.</p><p>Edellä esittämäni ajatuskulut perustuvat kantilaiseen ja tieteelliseen etiikkaan, eikä niillä ole tekemistä uskonnollisten motiivien kanssa. Myös filosofiassa aborttikysymys on koetettu usein aidata &rdquo;bioetiikaksi&rdquo; sanottuun rooteliin, mutta sitäkään ei tulisi pitää konteksti- ja situaatioetiikan tapaisena disipliininä, joka mahdollistaa täyden relativismin. Sen mukaan parasta etiikkaa olisi, ettei ole etiikkaa lainkaan.</p><p>Aihetta ei pidä rajata sen enempää postmodernin biokiellon piiriin kuin naturalistiseen tarkasteluun, joka tunnustaa pelkän biologian. Soveltava tieteellinen näpertelyteoria on unohtanut inhimillisen olemassaolon kokonaisuuden, johon kuuluvat myös arvot ja päämäärät.</p><p>Sen sijaan kysymys pitää alistaa filosofiselle etiikalle, johon sisältyvät (1) deonttinen velvollisuusetiikka yhteiskunnallisesti välttämättömine sääntöineen, (2) seurausetiikka hyöty- ja haitta-analyysiin perustuvine päättelysääntöineen ja (3) hyve-etiikka, jonka mukaisesti tunnustetaan, että eräät asiat ovat todellakin parempia tai suositeltavampia kuin toiset tai peräti itseisarvoisia.</p><p>Hierarkioiden, epätasa-arvon ja arvojen erilaisuuden myöntäminen taas on kaikkien arvojen olemassaolon välttämätön apriorinen edellytys, sillä yksi- tai tasa-arvoisuudessa (eli totalitarismissa) ei voitaisi tunnistaa mitään arvoja muita paremmiksi, eikä näin ollen tunnustettaisi moniarvoisuutta.</p><p>Kun asioista ajatellaan tällä tavoin, ne eivät enää näytäkään enää niin mustavalkoisilta kuin punavihreät yrittävät kurveja suoristellen esittää omassa nihilismissään.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Aborttien vaikeuttaminen ennaltaehkäisisi myös sukupuolitauteja</strong></p><p>Feministinen liike väittää, että naisella on oikeus omaan kehoonsa. Uskon kaikkien järkevien ja tunne-elämältään tasapainoisten naisten ymmärtävän, että syntymätön lapsi ei ole heidän <em>omaisuuttaan</em>, eikä sikiöiden elämästä ja kuolemasta päättäminen ole naisen vartaloa koskevan itsemääräämisoikeuden (<em>self-ownership</em>) varaista.</p><p>Abortti on heteroseksuaalisen valtakulttuurin sisäinen tabu. Juuri asiaan liittyvä tuska vaatii ongelmien salaamista, mikä ei suinkaan vähennä tuskaa. Aborttilainsäädännön tiukentamista vaatisi se, että aborteista on tullut <em>jälkiehkäisykeino</em>, jonka laaja käyttö kertoo myös siitä, ettei ehkäisystä välitetä huolehtia, ja siksi myös <em>sukupuolitaudit </em>ovat lähteneet lentoon. Ei ole syytä vastustaa ehkäisyä tai jälkiehkäisyä, mutta kylläkin aborttien käyttämistä jälkiehkäisykeinona. Aborttien vaikeuttaminen ohjaisi ennakolta vaikuttavasti parempaan harkintaan, mikä olisi osapuolille onneksi.</p><p>Vihervasemmisto kitisee ihmisarvon puolesta maahanmuuttoasioissa mutta näyttää vähät välittävän ihmisarvosta silloin, kun on kyse ihmisten muuttamisesta tähän maailmaan syntymän kautta.</p><p>Vihreät narisevat äänekkäästi eläinten suojelemiseksi ja vaativat lihansyönnin ja turkistarhauksen lopettamista &rdquo;eettisin perustein&rdquo; mutta katselevat läpi sormien sitä Mengelen menoa, jonka mukaisesti ihmissikiöitä viskataan sairaaloiden pienkrematorioihin.</p><p>Se lienee sitä &rdquo;valikoivaa suvaitsevaisuutta&rdquo;, jossa tarkoitusperillä pyritään oikeuttamaan keinoja, kunhan nuo päämäärät ovat feministis-vihervasemmistolaisen ajatusklusterin omien <em>etujen </em>ja <em>intressien </em>mukaisia.</p><p>Olen kirjoittanut aiheesta aiemmin perusteellisen <a href="http://jukkahankamaki.blogspot.com/2017/02/et-ehka-omista-geenejasi-asiaa-abortista.html">analyysin</a>. Vastustan sellaista &rdquo;Rakasta, kärsi ja unhoita&rdquo; -relativismia, jota Suomessa edusti niin sanottu Häyry-etiikka, toisin sanoen erään tutkijapariskunnan henkilökohtaiset mielipiteet, jotka muutamat kärryiltä pudonneet poliitikot valitsivat sittemmin myös virallisten aborttikantojensa perustaksi.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Abortit ja väestöpolitiikka</strong></p><p>Koska abortit eivät ole täysin yksilöiden itsemääräämisoikeuden varaisia ja koska Euroopan maiden väestöpyramideissa on lommoja, voidaan tiukempaa aborttipolitiikkaa puolustaa myös <em>demografisin</em> perustein. Syntyvyydestä puuttuu aborttien määrää vastaava osuus, jota vihervasemmisto vaatii korvattavaksi maahanmuutolla.</p><p>Tässä myös kapitalistien, globalistien, internationalistien ja huvitteluliberaalin oikeiston kannattamassa esineellistävässä ajattelussa ihmiset nähdään työvoimana tai suorittajina, jotka ovat muka keskenään korvattavissa tai vaihdettavissa ilman, että kansakunnan kokonaisuus muuttuu.</p><p>Toistan vielä alussa korostamani ajatuksen: en puolustele Timo Soinia, sillä argumentaationi ei ole henkilökohtaista vaan yleispätevää.</p><p>Kiinassa muuten <a href="https://www.aamulehti.fi/kulttuuri/15-miljoonaa-aborttia-vuodessa-kiinalaiset-kannattivat-hullua-politiikkaa-vaikka-lapsia-tapettiin-24037418/">tehdään</a> noin 15 miljoonaa aborttia vuodessa. Siellä ne ovat keskeinen osa väestöpolitiikkaa ylikansoituksen vahentämiseksi &ndash; aivan niin kuin abortin saannin vaikeuttaminen voisi olla länsimaissa väestön lisäämiseksi! Myös adoptiolapsista on länsimaissa pulaa.</p><p>Saksa puolestaan sallii abortit lähinnä ja ainoastaan lääketieteellisistä syistä, eikä kukaan voine väittää Saksaa moraalifilosofian takapajulaksi.</p><p>Todettakoon aborteista vielä se, että maailman maista ensimmäisenä abortit <a href="https://www.e-ir.info/2014/12/20/reviewing-the-changing-situation-of-women-in-russian-society/">laillisti</a> 1920 Neuvosto-Venäjä, tuo etiikan ja moraaliposeerauksen Paratiisi, jossa ihmisarvon perustan muodosti marxilais-leninistinen näkemys, että ihminen on pelkkää materiaa ja hänen tajuntansa heijastusta ulkoisesta maailmasta.</p><p>Aborttinäkemyksissään Soini tulee kyllä olleeksi moraalisesti oikeilla linjoilla, vaikka hänen perustelunsa ovatkin pelkästään uskonnollisia.</p><p>On huomattava, että abortit ovat täysin laittomia monissa Afrikan ja Lähi-idän maissa sekä Intiassa, joissa niitä voitaisiin oikeuttaa sekä lääketieteellisillä, sosiaalisilla että väestöpolitiikkaan ja naisten asemaan liittyvillä syillä. Kartta maailman kokonaistilanteesta löytyy <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Abortti#/media/File:Abortion_Laws.svg">täältä</a>.</p><p>Kunpa vihervasemmisto ei saisi hallituksessa sellaista värisuoraa, joka sillä on yliopistoissa. Syy: arvostelukyvyttömyys ja kaunainen tukahduttamisvimma, joilla pyritään estämään tieteelllinen keskustelu ja kansanvaltainen moniäänisyys vaikeiksi koetuissa kysymyksissä.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Kirjallisuus</strong></p><p>Häyry, Heta ja Matti Häyry, <em>Rakasta, kärsi ja unhoita </em>&ndash;<em> Moraalifilosofisia pohdintoja ihmiselämän alusta ja lopusta</em>. Helsinki: Kirjayhtymä, 1987.</p><p>Regan, Tom, <em>The Case of Animal Rights</em>. Los Angeles, CA: University of California Press, 1983 [2. ed. 2004].</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vihervasemmiston someraivo on tarttunut eduskuntatyöskentelyynkin. Vasemmisto-oppositio ja vihreät pitävät tunnetusti oikeutenaan bänniä, ghostata, feidata, deletoida, ingnoroida, diskriminoida ja sensuroida ihmisiä ja heidän ajatuksiaan sosiaalisessa mediassa.

Nyt vihervasemmisto ja Rkp vaativat ulkoministeri Timo Soinin (sin.) erottamista, koska mies vastustaa abortteja ja osallistui abortinvastaisen Pro life -järjestön iltatilaisuuteen työmatkallaan Kanadassa.

Puolueet joko pyrkivät vipuamaan hallituksen kumoon vaatimalla luottamusäänestystä yhdelle ministerille, tai sitten kyseessä on henkilökohtainen ajojahti. Vaikuttaa jälkimmäiseltä, sillä hallitus ei kaadu yhden ministerin vuoksi.

Asenne on somekolhinnan kopio. Se on aivan samanlaista kuin vihervasemmiston rähinöinti Internetissä: vaaditaan hiljentämistä vain siksi, että näkemykset eivät miellytä itseä.

Moinen suhtautuminen olisi kuolemantuomio filosofiselle argumentaatiolle. Se on tieteellisen asennoitumisen vastaista ja rikkoo ihmisten oikeutta poliittiseen osallistumiseen. Mistä myöskään äänestäjät saisivat tietää poliitikkojen mielipiteitä, mikäli nämä eivät voisi lausua näkemyksiään pelkäämättä rangaistusten uhkaa?

Kannanottoni ei ole henkilökohtainen vaan yleispätevä. En siis puolustele Soinia, joka käänsi takkinsa, pyllisti puoluekokouksen päätökselle ja poltti laivastaan purjeet. Mutta puolustan jokaisen poliitikon oikeutta lausua näkemyksensä asiasta kuin asiasta.

On epäeettistä painostaa poliitikkoja itsesensuuriin henkilökohtaisen koston uhalla. Se on ala-arvoista, epäherrasmiesmäistä ja halveksuttavaa.

 

Ad abortus arte provocatus

Mitä aborttiin tulee, aihe on todellakin vahvasti mielipiteiden ja keskustelujen varainen. Asiassa vallitsee ja on sallittava erilaisia arvokantoja. Totuus on, että Suomen sairaaloissa ja terveyskeskuksissa tehdään noin 10 000 raskaudenkeskeytystä vuodessa. Se on melkoista teurastusta.

Abortteja ei voida puolustella yksiselitteisesti millään ”naisten oikeuksilla”. Lähes käsittämätön on Sdp:ssä vaikuttavan Dimitri Qvintuksen lausuma, että epäluottamuslausetta esitetään ”toiminnasta naisten oikeuksia ja Suomen ulkopoliittista linjaa vastaan”.

Aborteista koituu myös tuskaa naisille, ja miesosapuolten tahdonmuodostus on aborttia haettaessa tukahdutettu kokonaan. Naisten oikeuksia hehkuttava voluntarismi ei auta siksikään, että sen presuppositiona on käsitys, jonka mukaan yksilö tietää aina itse, mikä on hänelle hyväksi. Näinhän ei ole, ja sen merkiksi niin sanotut ammattiauttajat ovat olemassa.

Myös syntymättömän lapsen oikeuksia ja etuja on suojeltava. Yhtäkään ihmistä ei olisi olemassa, jos raskaudet olisivat päättyneet abortteihin. Koska inhimillisen olemassaolon edellytys on hedelmöityksen jälkeinen raskaustila sikiömuodossa, on ihmisarvon katsottava alkavan jo hedelmöityksessä.

Mikäli ihmisarvoa ylipäänsä on, sen on myönnettävä olevan jokaisella potentiaalisella ihmisellä, joka näin ollen nauttii ihmisarvon suojaa jo sikiönä. Arvostetun yhdysvaltaisprofessori Tom Reganin ajatuksia soveltaen voidaan syntymätöntä lasta pitää niin sanottuna elämäsubjektina (subject-of a-life), jolla on vanhempiensa tahdosta riippumaton oikeus elämään.

Mikäli ihmiselämää pidetään itseisarvoisena, velvoittaa etiikan universalaisoitavuusperiaate suojelemaan myös sikiömuotoista elämää, joka loogisesti ajatellen on ihmiselämän syntymisen välttämätön ehto.

Jos tästä periaatteesta luovutaan, koskee ihmisarvosta luopuminen universalisoitavuuslausekkeen mukaan myös kaikkea syntynyttä ihmiselämää, ja näin ihmisarvon kunnioittaminen sinänsä heitettäisiin romukoppaan.

Seuraukset olisivat dramaattiset koko moraalifilosofiaa ajatellen, sillä silloin hylättäisiin – eivät vain tunteet – vaan etenkin rationaalisesti velvoittava päättely. Ihmisarvoa kohdeltaisiin kaltoin tavalla, joka antaisi kyynisen kuvan siitä, miten ihmiset ajattelevat ihmisyydestä myös itsessään. He siis vetäisivät kuraan itsensä.

Edellä esittämäni ajatuskulut perustuvat kantilaiseen ja tieteelliseen etiikkaan, eikä niillä ole tekemistä uskonnollisten motiivien kanssa. Myös filosofiassa aborttikysymys on koetettu usein aidata ”bioetiikaksi” sanottuun rooteliin, mutta sitäkään ei tulisi pitää konteksti- ja situaatioetiikan tapaisena disipliininä, joka mahdollistaa täyden relativismin. Sen mukaan parasta etiikkaa olisi, ettei ole etiikkaa lainkaan.

Aihetta ei pidä rajata sen enempää postmodernin biokiellon piiriin kuin naturalistiseen tarkasteluun, joka tunnustaa pelkän biologian. Soveltava tieteellinen näpertelyteoria on unohtanut inhimillisen olemassaolon kokonaisuuden, johon kuuluvat myös arvot ja päämäärät.

Sen sijaan kysymys pitää alistaa filosofiselle etiikalle, johon sisältyvät (1) deonttinen velvollisuusetiikka yhteiskunnallisesti välttämättömine sääntöineen, (2) seurausetiikka hyöty- ja haitta-analyysiin perustuvine päättelysääntöineen ja (3) hyve-etiikka, jonka mukaisesti tunnustetaan, että eräät asiat ovat todellakin parempia tai suositeltavampia kuin toiset tai peräti itseisarvoisia.

Hierarkioiden, epätasa-arvon ja arvojen erilaisuuden myöntäminen taas on kaikkien arvojen olemassaolon välttämätön apriorinen edellytys, sillä yksi- tai tasa-arvoisuudessa (eli totalitarismissa) ei voitaisi tunnistaa mitään arvoja muita paremmiksi, eikä näin ollen tunnustettaisi moniarvoisuutta.

Kun asioista ajatellaan tällä tavoin, ne eivät enää näytäkään enää niin mustavalkoisilta kuin punavihreät yrittävät kurveja suoristellen esittää omassa nihilismissään.

 

Aborttien vaikeuttaminen ennaltaehkäisisi myös sukupuolitauteja

Feministinen liike väittää, että naisella on oikeus omaan kehoonsa. Uskon kaikkien järkevien ja tunne-elämältään tasapainoisten naisten ymmärtävän, että syntymätön lapsi ei ole heidän omaisuuttaan, eikä sikiöiden elämästä ja kuolemasta päättäminen ole naisen vartaloa koskevan itsemääräämisoikeuden (self-ownership) varaista.

Abortti on heteroseksuaalisen valtakulttuurin sisäinen tabu. Juuri asiaan liittyvä tuska vaatii ongelmien salaamista, mikä ei suinkaan vähennä tuskaa. Aborttilainsäädännön tiukentamista vaatisi se, että aborteista on tullut jälkiehkäisykeino, jonka laaja käyttö kertoo myös siitä, ettei ehkäisystä välitetä huolehtia, ja siksi myös sukupuolitaudit ovat lähteneet lentoon. Ei ole syytä vastustaa ehkäisyä tai jälkiehkäisyä, mutta kylläkin aborttien käyttämistä jälkiehkäisykeinona. Aborttien vaikeuttaminen ohjaisi ennakolta vaikuttavasti parempaan harkintaan, mikä olisi osapuolille onneksi.

Vihervasemmisto kitisee ihmisarvon puolesta maahanmuuttoasioissa mutta näyttää vähät välittävän ihmisarvosta silloin, kun on kyse ihmisten muuttamisesta tähän maailmaan syntymän kautta.

Vihreät narisevat äänekkäästi eläinten suojelemiseksi ja vaativat lihansyönnin ja turkistarhauksen lopettamista ”eettisin perustein” mutta katselevat läpi sormien sitä Mengelen menoa, jonka mukaisesti ihmissikiöitä viskataan sairaaloiden pienkrematorioihin.

Se lienee sitä ”valikoivaa suvaitsevaisuutta”, jossa tarkoitusperillä pyritään oikeuttamaan keinoja, kunhan nuo päämäärät ovat feministis-vihervasemmistolaisen ajatusklusterin omien etujen ja intressien mukaisia.

Olen kirjoittanut aiheesta aiemmin perusteellisen analyysin. Vastustan sellaista ”Rakasta, kärsi ja unhoita” -relativismia, jota Suomessa edusti niin sanottu Häyry-etiikka, toisin sanoen erään tutkijapariskunnan henkilökohtaiset mielipiteet, jotka muutamat kärryiltä pudonneet poliitikot valitsivat sittemmin myös virallisten aborttikantojensa perustaksi.

 

Abortit ja väestöpolitiikka

Koska abortit eivät ole täysin yksilöiden itsemääräämisoikeuden varaisia ja koska Euroopan maiden väestöpyramideissa on lommoja, voidaan tiukempaa aborttipolitiikkaa puolustaa myös demografisin perustein. Syntyvyydestä puuttuu aborttien määrää vastaava osuus, jota vihervasemmisto vaatii korvattavaksi maahanmuutolla.

Tässä myös kapitalistien, globalistien, internationalistien ja huvitteluliberaalin oikeiston kannattamassa esineellistävässä ajattelussa ihmiset nähdään työvoimana tai suorittajina, jotka ovat muka keskenään korvattavissa tai vaihdettavissa ilman, että kansakunnan kokonaisuus muuttuu.

Toistan vielä alussa korostamani ajatuksen: en puolustele Timo Soinia, sillä argumentaationi ei ole henkilökohtaista vaan yleispätevää.

Kiinassa muuten tehdään noin 15 miljoonaa aborttia vuodessa. Siellä ne ovat keskeinen osa väestöpolitiikkaa ylikansoituksen vahentämiseksi – aivan niin kuin abortin saannin vaikeuttaminen voisi olla länsimaissa väestön lisäämiseksi! Myös adoptiolapsista on länsimaissa pulaa.

Saksa puolestaan sallii abortit lähinnä ja ainoastaan lääketieteellisistä syistä, eikä kukaan voine väittää Saksaa moraalifilosofian takapajulaksi.

Todettakoon aborteista vielä se, että maailman maista ensimmäisenä abortit laillisti 1920 Neuvosto-Venäjä, tuo etiikan ja moraaliposeerauksen Paratiisi, jossa ihmisarvon perustan muodosti marxilais-leninistinen näkemys, että ihminen on pelkkää materiaa ja hänen tajuntansa heijastusta ulkoisesta maailmasta.

Aborttinäkemyksissään Soini tulee kyllä olleeksi moraalisesti oikeilla linjoilla, vaikka hänen perustelunsa ovatkin pelkästään uskonnollisia.

On huomattava, että abortit ovat täysin laittomia monissa Afrikan ja Lähi-idän maissa sekä Intiassa, joissa niitä voitaisiin oikeuttaa sekä lääketieteellisillä, sosiaalisilla että väestöpolitiikkaan ja naisten asemaan liittyvillä syillä. Kartta maailman kokonaistilanteesta löytyy täältä.

Kunpa vihervasemmisto ei saisi hallituksessa sellaista värisuoraa, joka sillä on yliopistoissa. Syy: arvostelukyvyttömyys ja kaunainen tukahduttamisvimma, joilla pyritään estämään tieteelllinen keskustelu ja kansanvaltainen moniäänisyys vaikeiksi koetuissa kysymyksissä.

 

Kirjallisuus

Häyry, Heta ja Matti Häyry, Rakasta, kärsi ja unhoita Moraalifilosofisia pohdintoja ihmiselämän alusta ja lopusta. Helsinki: Kirjayhtymä, 1987.

Regan, Tom, The Case of Animal Rights. Los Angeles, CA: University of California Press, 1983 [2. ed. 2004].

]]>
48 http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260661-vihervasemmiston-someraivo-myrkyttaa-eduskuntatyota#comments Abortti Arvot Etiikka Moraali Sat, 08 Sep 2018 16:36:48 +0000 J. Sakari Hankamäki http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260661-vihervasemmiston-someraivo-myrkyttaa-eduskuntatyota
Arvoviisas vai ainoastaan hintatietoinen http://keijohouhala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259322-arvoviisas-vai-ainoastaan-hintatietoinen <p><strong><em>Harva on kiinnostunut arvoista tai arvonmuodostuksesta, jos tutkimuksia on uskominen. Arvojen sisältö ei avaudu, merkitys on epäselvä ja vaikutukset vaikeaselkoisia. Tilannetta ei paranna yhtään sekään, että päättäjät tarkoituksella hämärtävät arvokäsitteitä. </em></strong></p><p>Elämän pitää perustua luottamukseen, että vuorovaikutus toimii. Vasta silloin saamme tuloksia aikaan. Tarvitaan yhteinen ymmärrys arvoista, että niiden merkitys konkretisoituu. Vasta arvojen ymmärryksen jälkeen arvonmuodostuksen vaikutuksia voi tarkastella ilman mielikuvituksen johtamia valheellisia ja huteria illuusioita.</p><p>Kaikesta toiminnasta ja tekemisestä syntyy arvoa, joka voi olla yhtä hyvin myönteistä tai kielteistä. Se voi aiheuttaa kuluja tai muodostaa tuloja. Arvo voikin ilmentyä monenlaisilla kasvoilla eri yhteyksissä. Arvo on vain saatava näkyväksi. Tiedostamattomatkin asiat ovat arvon lähteitä, vaikka emme niitä itse havaitsisi. Tällöin ne jäävät vain huomaamatta, vaikka niillä voisi olla merkitystä.</p><p>Tarvitaankin mittauksia, selvityksiä ja tutkimuksia, että arvo ja arvonmuodostus tunnistetaan arjen muusta touhusta. Pirstaleisista tiedoista tunnistetut ja koostetut arvoa sisältävät asiat ovat monen uuden oivalluksen, innovaation ja menestystarinan käynnistävä voima. Arvo voi olla siis myös katalyytti tai sidos uudelle toiminnalle, joka tuo meille myöhemmin lisää arvoa.</p><p>Taloudellisen arvon saaminen edellyttää asiakkaiden tarpeiden tyydyttämistä. Sosiaaliset arvot korostavat yhteisöllisyyttä, sosiaalista hyväksyttävyyttä tai yhteistä hyvää. Ekologiset arvot vetoavat resurssitehokkuuteen tai luonnon monimuotoisuuden säilymiseen. Kulttuuriset arvot määrittelevät yhteisön kitkattomuutta ja arvotasapainon syntymistä. Arvojen tasapaino onkin lopulta kaikkien arvojen ja niiden osatekijöiden kertyvä summa, koska arvon osatekijät joko kasvattavat tai vähentävät kokonaisarvoa.</p><p>Jokainen järjestelmä pyrkii saavuttamaan tasapainon ennemmin tai myöhemmin. Luonto on tästä hyvä esimerkki monilla tavoilla. Epätasapainoiset järjestelmät romahtavat, elleivät järjestelmät korjaa itse itseään uudelleen tasapainoon. Ihmisten epätasapainoisille järjestelmille käy aivan samalla tavalla kuin luonnon järjestelmille, ellei niitä saada tasapainoon. Ihmisten maailma onkin mielenkiintoinen arvojen testilaboratorio, joka on kautta aikojen tasapainollut erilaisten ääripäiden ja -ilmiöiden kanssa. Tämä on osoittanut, että vasta tasapainossa olevat arvot ja arvomuodostus kasvattavat yksilöiden ja ryhmien välistä luottamusta ja syntyy uutta yhteistä hyvää sekä jaettavaa.</p><p>Arvoja sekä arvonmuodostusta on entistä tärkeämpi ymmärtää digitalisaation ja nopeasti uudistuvan arjen aikakautena. Näkyvät ja merkitykselliset arvovirrat ovat kehityksen ja uudistumisen moottoreita, joilla tuloksia ja yhteistä hyvää saadaan aikaan. Elinkeinoelämä, yhteiskunta ja kansalaiset tarvitsevat arvoja merkitysten viittoina, joilla ohjataan elämää ja tulevia tapahtumia haluttuun suuntaan. Ainoastaan kestävillä arvoilla saavutetaan kestäviä yhteiskuntajärjestelmiä, elinvoimaista yritystoimintaa ja reilua arkea kansalaisille.</p><p>Keskittyneissä järjestelmissä syntyy keskittyneitä arvovirtoja ja niiden kasautumia, joita digitalisaatio kokoaa entistä pienemmille ryhmille. Arvovirtojen keskittyessä vain pienille ryhmille rikkoutuu myös tasapaino ja unelma yhdenvertaisuudesta. Epätasapaino pysäyttää kehityksen ja aiheuttaa ennen pitkään kaikille menetyksiä. Tämä ei tietysti ole arvojen tai arvonmuodostuksen vika tai syy. Se on seurausta siitä, että ei ymmärretä arvoja, niiden merkitystä ja vaikutuksia. Saavuttaakseen uudelleen arvotasapainon on löydettävä arvovirrat, -suvannot ja -kasaumat. Arvovirtojen tasapainottaminen on yhteisöjen tai viime kädessä yhteiskuntien tehtävä.</p><p>Arvojen tehtävä on lopulta kuvata inhimillisyyttä, jolla on merkitystä. Saada aikaan kohtaamisia, joilla on sisältöä ja, joista syntyy arvoviisautta. Arvot muuttavat käyttäytymistä tavaroiden kuluttamisesta elämysten ja ihmissuhteiden &rdquo;kuluttamiseen&rdquo;. Toisin sanoen arvojen pitää yhdistää asiat, kohtaamiset ja ihmiset tilanteeseen sopivalla tavalla. Silloin syntyy tasapainoisempaa elämää, unelmien täyttymystä ja laadukkaita ihmissuhteita.</p><p>Arvoilla tasapainotettu arvoviisas arki kestää kritiikkiä ja ajan patinaa. Sitä arvot ja arvonmuodostus itseasiassa tarkoittavat ja silloin kyse ei ole vain hinnasta!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Harva on kiinnostunut arvoista tai arvonmuodostuksesta, jos tutkimuksia on uskominen. Arvojen sisältö ei avaudu, merkitys on epäselvä ja vaikutukset vaikeaselkoisia. Tilannetta ei paranna yhtään sekään, että päättäjät tarkoituksella hämärtävät arvokäsitteitä.

Elämän pitää perustua luottamukseen, että vuorovaikutus toimii. Vasta silloin saamme tuloksia aikaan. Tarvitaan yhteinen ymmärrys arvoista, että niiden merkitys konkretisoituu. Vasta arvojen ymmärryksen jälkeen arvonmuodostuksen vaikutuksia voi tarkastella ilman mielikuvituksen johtamia valheellisia ja huteria illuusioita.

Kaikesta toiminnasta ja tekemisestä syntyy arvoa, joka voi olla yhtä hyvin myönteistä tai kielteistä. Se voi aiheuttaa kuluja tai muodostaa tuloja. Arvo voikin ilmentyä monenlaisilla kasvoilla eri yhteyksissä. Arvo on vain saatava näkyväksi. Tiedostamattomatkin asiat ovat arvon lähteitä, vaikka emme niitä itse havaitsisi. Tällöin ne jäävät vain huomaamatta, vaikka niillä voisi olla merkitystä.

Tarvitaankin mittauksia, selvityksiä ja tutkimuksia, että arvo ja arvonmuodostus tunnistetaan arjen muusta touhusta. Pirstaleisista tiedoista tunnistetut ja koostetut arvoa sisältävät asiat ovat monen uuden oivalluksen, innovaation ja menestystarinan käynnistävä voima. Arvo voi olla siis myös katalyytti tai sidos uudelle toiminnalle, joka tuo meille myöhemmin lisää arvoa.

Taloudellisen arvon saaminen edellyttää asiakkaiden tarpeiden tyydyttämistä. Sosiaaliset arvot korostavat yhteisöllisyyttä, sosiaalista hyväksyttävyyttä tai yhteistä hyvää. Ekologiset arvot vetoavat resurssitehokkuuteen tai luonnon monimuotoisuuden säilymiseen. Kulttuuriset arvot määrittelevät yhteisön kitkattomuutta ja arvotasapainon syntymistä. Arvojen tasapaino onkin lopulta kaikkien arvojen ja niiden osatekijöiden kertyvä summa, koska arvon osatekijät joko kasvattavat tai vähentävät kokonaisarvoa.

Jokainen järjestelmä pyrkii saavuttamaan tasapainon ennemmin tai myöhemmin. Luonto on tästä hyvä esimerkki monilla tavoilla. Epätasapainoiset järjestelmät romahtavat, elleivät järjestelmät korjaa itse itseään uudelleen tasapainoon. Ihmisten epätasapainoisille järjestelmille käy aivan samalla tavalla kuin luonnon järjestelmille, ellei niitä saada tasapainoon. Ihmisten maailma onkin mielenkiintoinen arvojen testilaboratorio, joka on kautta aikojen tasapainollut erilaisten ääripäiden ja -ilmiöiden kanssa. Tämä on osoittanut, että vasta tasapainossa olevat arvot ja arvomuodostus kasvattavat yksilöiden ja ryhmien välistä luottamusta ja syntyy uutta yhteistä hyvää sekä jaettavaa.

Arvoja sekä arvonmuodostusta on entistä tärkeämpi ymmärtää digitalisaation ja nopeasti uudistuvan arjen aikakautena. Näkyvät ja merkitykselliset arvovirrat ovat kehityksen ja uudistumisen moottoreita, joilla tuloksia ja yhteistä hyvää saadaan aikaan. Elinkeinoelämä, yhteiskunta ja kansalaiset tarvitsevat arvoja merkitysten viittoina, joilla ohjataan elämää ja tulevia tapahtumia haluttuun suuntaan. Ainoastaan kestävillä arvoilla saavutetaan kestäviä yhteiskuntajärjestelmiä, elinvoimaista yritystoimintaa ja reilua arkea kansalaisille.

Keskittyneissä järjestelmissä syntyy keskittyneitä arvovirtoja ja niiden kasautumia, joita digitalisaatio kokoaa entistä pienemmille ryhmille. Arvovirtojen keskittyessä vain pienille ryhmille rikkoutuu myös tasapaino ja unelma yhdenvertaisuudesta. Epätasapaino pysäyttää kehityksen ja aiheuttaa ennen pitkään kaikille menetyksiä. Tämä ei tietysti ole arvojen tai arvonmuodostuksen vika tai syy. Se on seurausta siitä, että ei ymmärretä arvoja, niiden merkitystä ja vaikutuksia. Saavuttaakseen uudelleen arvotasapainon on löydettävä arvovirrat, -suvannot ja -kasaumat. Arvovirtojen tasapainottaminen on yhteisöjen tai viime kädessä yhteiskuntien tehtävä.

Arvojen tehtävä on lopulta kuvata inhimillisyyttä, jolla on merkitystä. Saada aikaan kohtaamisia, joilla on sisältöä ja, joista syntyy arvoviisautta. Arvot muuttavat käyttäytymistä tavaroiden kuluttamisesta elämysten ja ihmissuhteiden ”kuluttamiseen”. Toisin sanoen arvojen pitää yhdistää asiat, kohtaamiset ja ihmiset tilanteeseen sopivalla tavalla. Silloin syntyy tasapainoisempaa elämää, unelmien täyttymystä ja laadukkaita ihmissuhteita.

Arvoilla tasapainotettu arvoviisas arki kestää kritiikkiä ja ajan patinaa. Sitä arvot ja arvonmuodostus itseasiassa tarkoittavat ja silloin kyse ei ole vain hinnasta!

]]>
0 http://keijohouhala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259322-arvoviisas-vai-ainoastaan-hintatietoinen#comments Arvot Luottamus Merkitys Vaikutukset Ymmärrys Sat, 11 Aug 2018 04:29:42 +0000 Keijo Houhala http://keijohouhala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259322-arvoviisas-vai-ainoastaan-hintatietoinen
Raha vai arvot ratkaisevaa kaupungistumisessa? http://jukkakleppalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258590-raha-vai-arvot-ratkaisevaa-kaupungistumisessa <p>Äsken julkaistussa tutkimuksessa neljä viidestä suomalaisesta on sitä mieltä, että valtion pitää turvata palvelut niin, että koko Suomi pysyy asuttuna. Keskittävän kaupunkipolitiikan kannattajat yllätettiin housut kintuissa, joka johti kritiikkiin tutkimusta kohtaan. <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10313405" title="https://yle.fi/uutiset/3-10313405">https://yle.fi/uutiset/3-10313405</a></p><p>Ekonomisti Vartiainen kysyi tajusivatko vastaajat, että he joutuisivat maksamaan veronmaksajina tällaisesta aluepolitiikasta? Vartiainen ei ehkä huomannut, että kysymyksen asettelussa puhuttiin kyllä selvästi tarvittavasta valtion tuesta. Ei suomalaiset sentään niin tyhmiä ole kuin Vartiainen olettaa. Toinen asia on sitten se mitä koko Suomen asuttuna pitäminen maksaisi vai maksaisiko mitään?</p><p>Kaupungistumisesta on varmasti taloudellista hyötyä monille tahoille kuten rakennusgryndereille erityisesti. Lähiöiden halpatyövoima varmasti hyödyttää elinkeinoelämää. Ilmansaasteet lisäävät terveydenhoitopalveluiden ja hautausurakoitsijoiden kysyntää jne. Ruuhkautumisen, saasteiden, &nbsp;mielenterveysongelmien jne. aiheuttamat kustannukset jäävät tässä kuitenkin laskematta. Kansantaloudellinen hyöty onkin mahdoton laskettavaksi.</p><p>Kustannusmielessä kyse on siitä mihin kaupungistumista verrataan? Mitä tarkoittaa &rdquo;koko maan pitäminen asuttuna?&rdquo;. Kaupungistumisen kannattajat ja alan professori ihmettelivät montako ihmistä neliökilometrillä tulisi olla? Tämä paljastaa keskustelun luonteen: Vaihtoehtoa ei ole edes alustavasti mietitty.</p><p>Suomen erityisosaaminen ja menestys perustuu pitkälti &rdquo;maaseudulla&rdquo; sijaitseviin luonnonvaroihin. Se perustuu korkeaan osaamiseen, ei halpatyövoimaan. Tulisi selvittää millainen infrastruktuuri, liikenneyhteydet (luotijunat mm), tietoliikenneyhteydet (etätyö) mahdollistavat järkevät aluekeskukset ja niitä ympäröivät hyvin saavutettavan maaseudun. Vasta sitten voitaisiin vertailla vaihtoehtoja ja laskea hintalappuja.</p><p>Tutkimus kertoikin varmasti kansan aidon mielipiteen, jota ei voi sivuuttaa. Tärkein asia jäi kuitenkin tutkimuksen kriitikoilta huomaamatta: Ihmiset olivat jopa valmiit maksamaan koko maan kehittämisestä. Kyse on ensisijaisesti arvoista, ei taloudesta. Kaikkea ei voi rahalla mitata vaikka uusliberaalit niin toivoisivat.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Äsken julkaistussa tutkimuksessa neljä viidestä suomalaisesta on sitä mieltä, että valtion pitää turvata palvelut niin, että koko Suomi pysyy asuttuna. Keskittävän kaupunkipolitiikan kannattajat yllätettiin housut kintuissa, joka johti kritiikkiin tutkimusta kohtaan. https://yle.fi/uutiset/3-10313405

Ekonomisti Vartiainen kysyi tajusivatko vastaajat, että he joutuisivat maksamaan veronmaksajina tällaisesta aluepolitiikasta? Vartiainen ei ehkä huomannut, että kysymyksen asettelussa puhuttiin kyllä selvästi tarvittavasta valtion tuesta. Ei suomalaiset sentään niin tyhmiä ole kuin Vartiainen olettaa. Toinen asia on sitten se mitä koko Suomen asuttuna pitäminen maksaisi vai maksaisiko mitään?

Kaupungistumisesta on varmasti taloudellista hyötyä monille tahoille kuten rakennusgryndereille erityisesti. Lähiöiden halpatyövoima varmasti hyödyttää elinkeinoelämää. Ilmansaasteet lisäävät terveydenhoitopalveluiden ja hautausurakoitsijoiden kysyntää jne. Ruuhkautumisen, saasteiden,  mielenterveysongelmien jne. aiheuttamat kustannukset jäävät tässä kuitenkin laskematta. Kansantaloudellinen hyöty onkin mahdoton laskettavaksi.

Kustannusmielessä kyse on siitä mihin kaupungistumista verrataan? Mitä tarkoittaa ”koko maan pitäminen asuttuna?”. Kaupungistumisen kannattajat ja alan professori ihmettelivät montako ihmistä neliökilometrillä tulisi olla? Tämä paljastaa keskustelun luonteen: Vaihtoehtoa ei ole edes alustavasti mietitty.

Suomen erityisosaaminen ja menestys perustuu pitkälti ”maaseudulla” sijaitseviin luonnonvaroihin. Se perustuu korkeaan osaamiseen, ei halpatyövoimaan. Tulisi selvittää millainen infrastruktuuri, liikenneyhteydet (luotijunat mm), tietoliikenneyhteydet (etätyö) mahdollistavat järkevät aluekeskukset ja niitä ympäröivät hyvin saavutettavan maaseudun. Vasta sitten voitaisiin vertailla vaihtoehtoja ja laskea hintalappuja.

Tutkimus kertoikin varmasti kansan aidon mielipiteen, jota ei voi sivuuttaa. Tärkein asia jäi kuitenkin tutkimuksen kriitikoilta huomaamatta: Ihmiset olivat jopa valmiit maksamaan koko maan kehittämisestä. Kyse on ensisijaisesti arvoista, ei taloudesta. Kaikkea ei voi rahalla mitata vaikka uusliberaalit niin toivoisivat.

]]>
24 http://jukkakleppalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258590-raha-vai-arvot-ratkaisevaa-kaupungistumisessa#comments Kotimaa Arvot Hajautettu yhteiskunta Kaupungistuminen Uusliberalismi Vaihtoehdot Tue, 24 Jul 2018 07:54:32 +0000 Jukka Leppälahti http://jukkakleppalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258590-raha-vai-arvot-ratkaisevaa-kaupungistumisessa
Ajatuksia sharia-laista ja arvoista http://jonnevesala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256966-ajatuksia-sharia-laista-ja-arvoista <p>Täysimääräinen uskonnonvapaus ja täysimääräiset ihmisoikeudet poissulkevat toisensa. Ne eivät toimi käsi kädessä. Toki uskonnonvapaus voidaan kokea ihmisoikeutena; ihmisoikeudet yleensäkin ovat erilaisia vapauksia mainitsematta niihin vapauksiin liittyviä vastuita.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; Erosin kirkosta alkuvuodesta, heti täytettyäni 18 vuotta. Suunnitelma kirkosta eroamiseen oli selvä jo vuosia ennen eroamista, mutta alaikäisen erotessa kirkosta vaaditaan huoltajan suostumus ja erokirje on toimitettava maistraatille kirjallisena. Täysi-ikäisen ero toimii nappia painamalla. Eron syyt oli selvät. En halua verovaroin tukea kirkon toimintaa, enkä pahemmin nauti siitä kuinka kirkko puolustaa jäsenmäärällään toimintaansa nimeni ollessa jäsenlistalla.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; Arvoni eivät silti pääosin eroa kirkon arvoista. Kirkko opettaa tärkeitä arvoja, normeja, sekä yleismaailmallisia sivistyneitä käytöstapoja. Kirkossa käyminen koulun yhteydessä on mielestäni hyvä asia. Ketään ei pakoteta tunnustavansa jotain, mihin ei itse usko. Päinvastoin kirkko opettaa rehellisyyteen, ymmärtäväisyyteen ja hyväksymiseen. Jokaisella saa olla omat arvot ja uskomukset, mutta jokaisen tulee kunnioittaa toistensa näkemyksiä.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; Ilman uskonnonvapautta tämä kaikki voitaisiin viedä minulta pois. Sitä en hyväksyisi missään nimessä. En suostuisi elämään yhteiskunnassa, jossa minun ei annettaisi elää omien, uskonnollisten tai ei-uskonnollisten, arvojeni perusteella.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; Tosiasia on kuitenkin se, että länsimainen yhteiskunta, kulttuuri ja sivistys ovat rakennettu näiden arvojen päälle. Vaikka vanhoja arvoja sovelletaan, jopa tuhotaan, nykypäivänä, se ei silti tarkoita etteikö niiden peruspilarit olisi tallella. Islam ja tarkemmin tarkastellen sharia-laki eivät näitä arvoja noudata. Niille ei ole tilaa samassa yhteiskunnassa, jossa länsimaisista arvoista on muodostettu perus- ja ihmisoikeudet.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; Jokaisella tulee olla oikeus uskoa mihin tahtoo. Mielipiteitä ei tule rankaista. Uskontoa harjoittaessa ja uskonnollisia tapoja ja rituaaleja noudattaessa tulee toimia ihmisoikeuksien mukaan. Kukaan, joka on itse lukenut mitä Koraanissa sanotaan, ei voi väittää etteivät Koraanin käskyt ole ristiriidassa ihmisoikeuksien, länsimaisten arvojen kanssa.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; Kommunistille on annettava vapaus uskoa, että kaikki materiaalinen omistus on yhteistä. Rasistille on annettava oikeus uskoa, että jotkut rodut ovat muita alempia. Muslimille on annettava vapaus uskoa Koraanin opetuksia ja käskyjä. Mutta yhdellekään ihmiselle uskonnosta, saati muusta vakaumuksesta riippumatta, ei tule antaa vapautta toimia ihmisoikeuksien vastaisesti. Vetoaminen uskontoon ei ole vapautus, eikä mandaatti toimia oman uskomuksensa mukaisesti aiheuttaen harmia muille.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Täysimääräinen uskonnonvapaus ja täysimääräiset ihmisoikeudet poissulkevat toisensa. Ne eivät toimi käsi kädessä. Toki uskonnonvapaus voidaan kokea ihmisoikeutena; ihmisoikeudet yleensäkin ovat erilaisia vapauksia mainitsematta niihin vapauksiin liittyviä vastuita.

                             Erosin kirkosta alkuvuodesta, heti täytettyäni 18 vuotta. Suunnitelma kirkosta eroamiseen oli selvä jo vuosia ennen eroamista, mutta alaikäisen erotessa kirkosta vaaditaan huoltajan suostumus ja erokirje on toimitettava maistraatille kirjallisena. Täysi-ikäisen ero toimii nappia painamalla. Eron syyt oli selvät. En halua verovaroin tukea kirkon toimintaa, enkä pahemmin nauti siitä kuinka kirkko puolustaa jäsenmäärällään toimintaansa nimeni ollessa jäsenlistalla.

                             Arvoni eivät silti pääosin eroa kirkon arvoista. Kirkko opettaa tärkeitä arvoja, normeja, sekä yleismaailmallisia sivistyneitä käytöstapoja. Kirkossa käyminen koulun yhteydessä on mielestäni hyvä asia. Ketään ei pakoteta tunnustavansa jotain, mihin ei itse usko. Päinvastoin kirkko opettaa rehellisyyteen, ymmärtäväisyyteen ja hyväksymiseen. Jokaisella saa olla omat arvot ja uskomukset, mutta jokaisen tulee kunnioittaa toistensa näkemyksiä.

                             Ilman uskonnonvapautta tämä kaikki voitaisiin viedä minulta pois. Sitä en hyväksyisi missään nimessä. En suostuisi elämään yhteiskunnassa, jossa minun ei annettaisi elää omien, uskonnollisten tai ei-uskonnollisten, arvojeni perusteella.

                             Tosiasia on kuitenkin se, että länsimainen yhteiskunta, kulttuuri ja sivistys ovat rakennettu näiden arvojen päälle. Vaikka vanhoja arvoja sovelletaan, jopa tuhotaan, nykypäivänä, se ei silti tarkoita etteikö niiden peruspilarit olisi tallella. Islam ja tarkemmin tarkastellen sharia-laki eivät näitä arvoja noudata. Niille ei ole tilaa samassa yhteiskunnassa, jossa länsimaisista arvoista on muodostettu perus- ja ihmisoikeudet.

                             Jokaisella tulee olla oikeus uskoa mihin tahtoo. Mielipiteitä ei tule rankaista. Uskontoa harjoittaessa ja uskonnollisia tapoja ja rituaaleja noudattaessa tulee toimia ihmisoikeuksien mukaan. Kukaan, joka on itse lukenut mitä Koraanissa sanotaan, ei voi väittää etteivät Koraanin käskyt ole ristiriidassa ihmisoikeuksien, länsimaisten arvojen kanssa.

                             Kommunistille on annettava vapaus uskoa, että kaikki materiaalinen omistus on yhteistä. Rasistille on annettava oikeus uskoa, että jotkut rodut ovat muita alempia. Muslimille on annettava vapaus uskoa Koraanin opetuksia ja käskyjä. Mutta yhdellekään ihmiselle uskonnosta, saati muusta vakaumuksesta riippumatta, ei tule antaa vapautta toimia ihmisoikeuksien vastaisesti. Vetoaminen uskontoon ei ole vapautus, eikä mandaatti toimia oman uskomuksensa mukaisesti aiheuttaen harmia muille.

 

]]>
5 http://jonnevesala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256966-ajatuksia-sharia-laista-ja-arvoista#comments Arvot Ihmisoikeudet Islam Sharia-laki Fri, 15 Jun 2018 19:49:19 +0000 Jonne Vesala http://jonnevesala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256966-ajatuksia-sharia-laista-ja-arvoista
Sarjakuristajan vapauskokeilu edustaa suomalaista outoa moraalia http://jormanordlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255003-sarjakuristajan-vapauskokeilu-edustaa-suomalaista-outoa-moraalia <p>Eutanasiakansalaisaloite ei mennyt läpi, abortti on sallittu ja sarjakuristaja pääsee vapaaksi uusimaan rikoksensa. Nämä tapaukset antavat erikoisen kuvan suomalaisesta moraalikäsityksestä. Sarjakuristajan vapauskokeilu maksetaan ihmishengillä. Poliittiset päättäjät haluavat sen hinnan maksaa. Haluavat tällä hinnalla turvata vaarallisen henkilön ihmisoikeudet.</p><p>Aborttia tehtäessä syntymättömän lapsen sydän toimii jo. Jos äidille näytettäisiin ultraäänellä lapsensa sykkivä sydän, abortti jäisi todennäköisesti tekemättä ja lapsi sijoitettaisiin toiseen perheeseen.</p><p>Liittyen eutanasiakeskusteluun on syytä kysyä miksi lääkärit tekevät jo nyt tietoisen potilaan kuolemaan johtavan päätöksen ja se on sallittua? Lääkärit päättävät nesteytyksen ja ravinnon antamisen lopettamisesta, jolloin potilas kuolee janoon, tai nälkään, ellei hän kuole vielä varsinaiseen sairauteen. Eikö tulisi yhteiskunnan ja terveydenhuollon kunnioittaa myös sellaista lääkärin etiikkaa, jossa katsotaan että lääkärin pitää varjella elämää ja ylläpitää sitä loppuun asti, kunnes potilas kuolee varsinaiseen sairauteen?</p><p>Tähän tarjotaan luonnollisesti perusteluna potilaan kärsimysten vähentämistä kun näin ei toimita. Kuitenkin potilaan kärsimyksiä lisätään vapaaehtoisen eutanasian kieltämisellä. Asia on myyty lupauksella hyvästä saattohoidosta, jonka avulla potilaalle ei tule sietämättömiä kärsimyksiä. Tällainen hoito on myytti.</p><p>Vielä yksi erikoisuus suomalaisessa moraalikäsityksessä on lapsen raiskaamiseen liittyvä ehto, jossa lapsen pitää vastustaa tekoa, jotta se katsotaan raiskaamiseksi.</p><p><em>&quot;Kyllä Suomessa yhteiskunta on aika hampaaton suojelemaan ihmisiä erittäin vaarallisia rikollisia vastaan, Tolvanen huokaa ja toistaa toiveensa tehokkaammasta valvonnasta.&quot;</em></p><p>Suomalainen moraalikäsitys on minulle täysin vieras. En ymmärrä sitä ollenkaan.</p><p>&nbsp;</p><p><em><a href="https://m.iltalehti.fi/kotimaa/201805072200927936_u0.shtml">&quot;Lähde MTV:lle: Sarjakuristajaa epäillään mahdollisesti prostituoidun murhasta&quot;</a></em></p><p><em><a href="https://m.iltalehti.fi/kotimaa/201805072200927936_u0.shtml">https://m.iltalehti.fi/kotimaa/201805072200927936_u0.shtml</a></em></p><p><br /><em><a href="https://www.aamulehti.fi/uutiset/10-vuotias-tytto-ei-vastustellut-aikuista-miesta-joten-syyte-raiskauksesta-hylattiin-ei-nayttoa-avuttomuudesta-tai-pelkotilasta-200548073/">&quot;10-vuotias tyttö ei vastustellut aikuista miestä, joten syyte raiskauksesta hylättiin &ndash; ei näyttöä avuttomuudesta tai pelkotilasta&quot;</a></em></p><p><em><a href="https://www.aamulehti.fi/uutiset/10-vuotias-tytto-ei-vastustellut-aikuista-miesta-joten-syyte-raiskauksesta-hylattiin-ei-nayttoa-avuttomuudesta-tai-pelkotilasta-200548073/">https://www.aamulehti.fi/uutiset/10-vuotias-tytto-ei-vastustellut-aikuista-miesta-joten-syyte-raiskauksesta-hylattiin-ei-nayttoa-avuttomuudesta-tai-pelkotilasta-200548073/</a></em></p><p><br /><em><a href="https://m.iltalehti.fi/kotimaa/201805072200928270_u0.shtml">&quot;Ex-rikoskomisario, kansanedustaja Tolvanen vaarallisista rikollisista: Yhteiskunta on aika hampaaton suojelemaan ihmisiä&quot;</a></em></p><p><em><a href="https://m.iltalehti.fi/kotimaa/201805072200928270_u0.shtml">https://m.iltalehti.fi/kotimaa/201805072200928270_u0.shtml</a></em></p> Eutanasiakansalaisaloite ei mennyt läpi, abortti on sallittu ja sarjakuristaja pääsee vapaaksi uusimaan rikoksensa. Nämä tapaukset antavat erikoisen kuvan suomalaisesta moraalikäsityksestä. Sarjakuristajan vapauskokeilu maksetaan ihmishengillä. Poliittiset päättäjät haluavat sen hinnan maksaa. Haluavat tällä hinnalla turvata vaarallisen henkilön ihmisoikeudet.

Aborttia tehtäessä syntymättömän lapsen sydän toimii jo. Jos äidille näytettäisiin ultraäänellä lapsensa sykkivä sydän, abortti jäisi todennäköisesti tekemättä ja lapsi sijoitettaisiin toiseen perheeseen.

Liittyen eutanasiakeskusteluun on syytä kysyä miksi lääkärit tekevät jo nyt tietoisen potilaan kuolemaan johtavan päätöksen ja se on sallittua? Lääkärit päättävät nesteytyksen ja ravinnon antamisen lopettamisesta, jolloin potilas kuolee janoon, tai nälkään, ellei hän kuole vielä varsinaiseen sairauteen. Eikö tulisi yhteiskunnan ja terveydenhuollon kunnioittaa myös sellaista lääkärin etiikkaa, jossa katsotaan että lääkärin pitää varjella elämää ja ylläpitää sitä loppuun asti, kunnes potilas kuolee varsinaiseen sairauteen?

Tähän tarjotaan luonnollisesti perusteluna potilaan kärsimysten vähentämistä kun näin ei toimita. Kuitenkin potilaan kärsimyksiä lisätään vapaaehtoisen eutanasian kieltämisellä. Asia on myyty lupauksella hyvästä saattohoidosta, jonka avulla potilaalle ei tule sietämättömiä kärsimyksiä. Tällainen hoito on myytti.

Vielä yksi erikoisuus suomalaisessa moraalikäsityksessä on lapsen raiskaamiseen liittyvä ehto, jossa lapsen pitää vastustaa tekoa, jotta se katsotaan raiskaamiseksi.

"Kyllä Suomessa yhteiskunta on aika hampaaton suojelemaan ihmisiä erittäin vaarallisia rikollisia vastaan, Tolvanen huokaa ja toistaa toiveensa tehokkaammasta valvonnasta."

Suomalainen moraalikäsitys on minulle täysin vieras. En ymmärrä sitä ollenkaan.

 

"Lähde MTV:lle: Sarjakuristajaa epäillään mahdollisesti prostituoidun murhasta"

https://m.iltalehti.fi/kotimaa/201805072200927936_u0.shtml


"10-vuotias tyttö ei vastustellut aikuista miestä, joten syyte raiskauksesta hylättiin – ei näyttöä avuttomuudesta tai pelkotilasta"

https://www.aamulehti.fi/uutiset/10-vuotias-tytto-ei-vastustellut-aikuista-miesta-joten-syyte-raiskauksesta-hylattiin-ei-nayttoa-avuttomuudesta-tai-pelkotilasta-200548073/


"Ex-rikoskomisario, kansanedustaja Tolvanen vaarallisista rikollisista: Yhteiskunta on aika hampaaton suojelemaan ihmisiä"

https://m.iltalehti.fi/kotimaa/201805072200928270_u0.shtml

]]>
81 http://jormanordlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255003-sarjakuristajan-vapauskokeilu-edustaa-suomalaista-outoa-moraalia#comments Kotimaa Arvot Moraali Suomalaiset arvot Tue, 08 May 2018 05:15:06 +0000 Jorma Nordlin http://jormanordlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255003-sarjakuristajan-vapauskokeilu-edustaa-suomalaista-outoa-moraalia
Arvoviisas vai ainoastaan hintatietoinen http://keijohouhala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254161-arvoviisas-vai-ainoastaan-hintatietoinen <p><strong><em>Ainoastaan pieni ryhmä kansalaisista on kiinnostunut arvoista tai arvonmuodostuksesta, jos tutkimuksia on uskominen. Arvojen sisältöä ei tunneta, merkitys on epäselvä ja vaikutukset vaikeaselkoisia. Tilannetta ei paranna yhtään se, että päättäjät hämärtävät tarkoituksella arvokäsitteitä. </em></strong></p><p>Elämässä toimivan vuorovaikutuksen ja tuloksellisuuden on perustuttava luottamukseen ja se taas tarvitsee yhteisen ymmärryksen myös arvoista, että niiden ohjaava merkitys avautuu. Vasta ymmärryksen kautta arvojen ja arvonmuodostuksen vaikutuksia voi tarkastella ilman mielikuvituksen niistä muodostamaa valheellista mielikuvaa tai huteraa illuusiota.</p><p>Kaikesta toiminnasta ja tekemisestä syntyy arvoa, myönteistä tai kielteistä. Se voi aiheuttaa kuluja tai muodostaa tuloja. Arvo voikin ilmentyä monenlaisilla kasvoilla eri yhteyksissä, kun kasvot saadaan näkyviksi. Tiedostamattomatkin asiat ovat arvonlähteitä, vaikka emme sitä itse havaitse. Tällöin arvot jäävät vain hyödyntämättä, vaikka niillä olisi oikeastikin merkitystä.</p><p>Tarvitaan siis selvityksiä ja tutkimuksia, että arvo ja arvonmuodostus tunnistetaan arjen muusta touhusta. Arkisesta toiminnasta tunnistetut arvopisteet ovat monen uuden oivalluksen, innovaation ja menestystarinan käynnistävä voima. Voikin sanoa, että arvo on myös katalyytti tai liima toiminnalle, jolla on meille arvoa.</p><p>Taloudellisen arvon saaminen edellyttää asiakkaiden tarpeiden tyydyttämistä. Sosiaaliset arvot korostavat yhteisöllisyyttä, sosiaalista hyväksyttävyyttä tai yhteistä hyvää. Ekologiset arvot vetoavat resurssitehokkuuteen tai luonnon monimuotoisuuden säilymiseen. Kulttuuriset arvot määrittelevät yhteisön toiminnan ja arvotasapainon syntymistä. Arvotasapaino onkin lopulta kaikkien arvojen summa. Jokainen arvon osatekijä siten joko kasvattaa tai vähentää kokonaisarvoa.</p><p>Kaikki järjestelmät pyrkivät saavuttamaan tasapainon ennemmin tai myöhemmin. Tästä luonto näyttää esimerkkiä monilla tavoilla. Epätasapainoiset järjestelmät romahtavat, mutta järjestelmä korjaa usein itse itseään saaden järjestelmän uudelleen tasapainoon. Ihmisten luomille epätasapainoisille järjestelmille käy aivan samalla tavalla kuin luonnon järjestelmille, ellei niitä oikaista tasapainoon. Ihmisten maailma onkin mielenkiintoinen arvojen testilaboratorio, joka on kautta aikojen tasapainollut erilaisten ääripäiden ja -ilmiöiden kanssa. Tämä on osoittanut, että vasta tasapainossa olevat arvot ja arvomuodostus kasvattaa yksilöiden ja ryhmien välistä luottamusta ja syntyy uutta yhteistä hyvää.</p><p><em>Arvoja sekä arvonmuodostusta on entistä tärkeämpi ymmärtää digisaation ja nopeasti uudistuvan arjen takia. </em></p><p>Keskittyneissä järjestelmissä syntyy arvovirtoja, joita digisaatio kokoaa entistä pienemmille ryhmille. Arvovirtojen keskittyessä vain pienille ryhmille rikkoutuu tasapaino ja unelma yhdenvertaisuudesta. Epätasapaino pysäyttää kehityksen ja aiheuttaa ennen pitkään kaikille menetyksiä. Tämä ei tietysti ole arvojen tai arvonmuodostuksen vika tai syy. Se on seurausta siitä, että ei ymmärretä arvoja, niiden merkitystä ja vaikutuksia. On löydettävä arvovirrat, -suvannot ja -kasaumat, että arvotasapaino voidaan palauttaa. Arvovirtoja tasapainottaminen on yhteisöjen tai viime kädessä yhteiskuntien tehtävä.</p><p>Näkyvät ja merkitykselliset arvovirrat ovat kehityksen ja uudistumisen moottoreita, joilla tulosta ja yhteistä hyvää saadaan aikaan. Elinkeinoelämä, yhteiskunta ja kansalaiset tarvitsevat arvoja merkitysten viittoina, joilla ohjataan elämää ja tapahtumia haluttuun suuntaan. Ainoastaan kestävillä arvoilla saavutetaan kestäviä yhteiskuntajärjestelmiä, elinvoimasta yritystoimintaa ja reilua arkea kansalaisille.</p><p>Tulevaisuuden tutkimuksen näkökulmasta tarkasteltuna itsenäisellä ajattelulla ja mielikuvituksella kaivetaan esille arvoja sekä uusia oivalluksia. Pitää rohkeasti haastaa mielikuvitus tuottamaan uusia mielikuvitusvallankumouksia, jolloin uusia innovaatioita voi syntyä. Kun asioita yhdistellään uusilla tavoilla, saadaan oikeita aivomyrskyjä koostamaan pirstaleisista ajatuksista innovaatioita.</p><p>Lopulta arvojen tehtävä on kuvata inhimillisyyttä, jolla on merkitystä. Saada aikaan kohtaamisia, joilla on sisältöä. Muuttaa käyttäytymistä tavaroiden kuluttamisesta elämysten ja ihmissuhteiden &rdquo;kuluttamiseen&rdquo;. Toisin sanoen arvojen pitää yhdistää asiat, kohtaamiset ja ihmiset tilanteeseen sopivalla tavalla. Silloin syntyy tasapainoisempaa elämää, unelmien täyttymystä ja laadukkaita ihmissuhteita.</p><p>Arvoilla tasapainotettu arki kestää kritiikkiä ja ajan patinaa. Tätä itseasiassa arvot ja arvonmuodostus tarkoittavat, eikä kyse ole vain hinnasta!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ainoastaan pieni ryhmä kansalaisista on kiinnostunut arvoista tai arvonmuodostuksesta, jos tutkimuksia on uskominen. Arvojen sisältöä ei tunneta, merkitys on epäselvä ja vaikutukset vaikeaselkoisia. Tilannetta ei paranna yhtään se, että päättäjät hämärtävät tarkoituksella arvokäsitteitä.

Elämässä toimivan vuorovaikutuksen ja tuloksellisuuden on perustuttava luottamukseen ja se taas tarvitsee yhteisen ymmärryksen myös arvoista, että niiden ohjaava merkitys avautuu. Vasta ymmärryksen kautta arvojen ja arvonmuodostuksen vaikutuksia voi tarkastella ilman mielikuvituksen niistä muodostamaa valheellista mielikuvaa tai huteraa illuusiota.

Kaikesta toiminnasta ja tekemisestä syntyy arvoa, myönteistä tai kielteistä. Se voi aiheuttaa kuluja tai muodostaa tuloja. Arvo voikin ilmentyä monenlaisilla kasvoilla eri yhteyksissä, kun kasvot saadaan näkyviksi. Tiedostamattomatkin asiat ovat arvonlähteitä, vaikka emme sitä itse havaitse. Tällöin arvot jäävät vain hyödyntämättä, vaikka niillä olisi oikeastikin merkitystä.

Tarvitaan siis selvityksiä ja tutkimuksia, että arvo ja arvonmuodostus tunnistetaan arjen muusta touhusta. Arkisesta toiminnasta tunnistetut arvopisteet ovat monen uuden oivalluksen, innovaation ja menestystarinan käynnistävä voima. Voikin sanoa, että arvo on myös katalyytti tai liima toiminnalle, jolla on meille arvoa.

Taloudellisen arvon saaminen edellyttää asiakkaiden tarpeiden tyydyttämistä. Sosiaaliset arvot korostavat yhteisöllisyyttä, sosiaalista hyväksyttävyyttä tai yhteistä hyvää. Ekologiset arvot vetoavat resurssitehokkuuteen tai luonnon monimuotoisuuden säilymiseen. Kulttuuriset arvot määrittelevät yhteisön toiminnan ja arvotasapainon syntymistä. Arvotasapaino onkin lopulta kaikkien arvojen summa. Jokainen arvon osatekijä siten joko kasvattaa tai vähentää kokonaisarvoa.

Kaikki järjestelmät pyrkivät saavuttamaan tasapainon ennemmin tai myöhemmin. Tästä luonto näyttää esimerkkiä monilla tavoilla. Epätasapainoiset järjestelmät romahtavat, mutta järjestelmä korjaa usein itse itseään saaden järjestelmän uudelleen tasapainoon. Ihmisten luomille epätasapainoisille järjestelmille käy aivan samalla tavalla kuin luonnon järjestelmille, ellei niitä oikaista tasapainoon. Ihmisten maailma onkin mielenkiintoinen arvojen testilaboratorio, joka on kautta aikojen tasapainollut erilaisten ääripäiden ja -ilmiöiden kanssa. Tämä on osoittanut, että vasta tasapainossa olevat arvot ja arvomuodostus kasvattaa yksilöiden ja ryhmien välistä luottamusta ja syntyy uutta yhteistä hyvää.

Arvoja sekä arvonmuodostusta on entistä tärkeämpi ymmärtää digisaation ja nopeasti uudistuvan arjen takia.

Keskittyneissä järjestelmissä syntyy arvovirtoja, joita digisaatio kokoaa entistä pienemmille ryhmille. Arvovirtojen keskittyessä vain pienille ryhmille rikkoutuu tasapaino ja unelma yhdenvertaisuudesta. Epätasapaino pysäyttää kehityksen ja aiheuttaa ennen pitkään kaikille menetyksiä. Tämä ei tietysti ole arvojen tai arvonmuodostuksen vika tai syy. Se on seurausta siitä, että ei ymmärretä arvoja, niiden merkitystä ja vaikutuksia. On löydettävä arvovirrat, -suvannot ja -kasaumat, että arvotasapaino voidaan palauttaa. Arvovirtoja tasapainottaminen on yhteisöjen tai viime kädessä yhteiskuntien tehtävä.

Näkyvät ja merkitykselliset arvovirrat ovat kehityksen ja uudistumisen moottoreita, joilla tulosta ja yhteistä hyvää saadaan aikaan. Elinkeinoelämä, yhteiskunta ja kansalaiset tarvitsevat arvoja merkitysten viittoina, joilla ohjataan elämää ja tapahtumia haluttuun suuntaan. Ainoastaan kestävillä arvoilla saavutetaan kestäviä yhteiskuntajärjestelmiä, elinvoimasta yritystoimintaa ja reilua arkea kansalaisille.

Tulevaisuuden tutkimuksen näkökulmasta tarkasteltuna itsenäisellä ajattelulla ja mielikuvituksella kaivetaan esille arvoja sekä uusia oivalluksia. Pitää rohkeasti haastaa mielikuvitus tuottamaan uusia mielikuvitusvallankumouksia, jolloin uusia innovaatioita voi syntyä. Kun asioita yhdistellään uusilla tavoilla, saadaan oikeita aivomyrskyjä koostamaan pirstaleisista ajatuksista innovaatioita.

Lopulta arvojen tehtävä on kuvata inhimillisyyttä, jolla on merkitystä. Saada aikaan kohtaamisia, joilla on sisältöä. Muuttaa käyttäytymistä tavaroiden kuluttamisesta elämysten ja ihmissuhteiden ”kuluttamiseen”. Toisin sanoen arvojen pitää yhdistää asiat, kohtaamiset ja ihmiset tilanteeseen sopivalla tavalla. Silloin syntyy tasapainoisempaa elämää, unelmien täyttymystä ja laadukkaita ihmissuhteita.

Arvoilla tasapainotettu arki kestää kritiikkiä ja ajan patinaa. Tätä itseasiassa arvot ja arvonmuodostus tarkoittavat, eikä kyse ole vain hinnasta!

]]>
0 http://keijohouhala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254161-arvoviisas-vai-ainoastaan-hintatietoinen#comments Arvonmuodostus Arvot Inhimillisyys Vuorovaikutus Yhdenvertaisuus Sat, 21 Apr 2018 07:42:10 +0000 Keijo Houhala http://keijohouhala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254161-arvoviisas-vai-ainoastaan-hintatietoinen
Länsimaiset arvomme ovat illuusio http://emailjuuso.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253599-lansimaiset-arvomme-ovat-illuusio Uutisia lukiessa paljastuu kuinka pidämme länsimaista arvomaailmaamme ylimpänä vertailukeppinä ihmiskunnassa. Uutisten otsikoista niiden kommentointiin asti olemme täynnä itseämme. Ei voida kieltää, etteikö länsimainen ajattelu olisi edistänyt ihmiskunnan oloja. Mutta olisi heikosti ajateltu, jos näemme itsemme jonkin sortin yli-ihmisinä arvoiltamme. Siitä olemme kaukana. Me iloitsemme, kun lännen kumppanit pärjäävät sotiessa vierailla mailla. Suremme siviilien kuolemia, mutta sotilaiden hengelle emme laske mitään arvoa. He ovat lännen ihmiselle kulutustavaraa, omat ja vieraat sotapojat. Amerikassa tämä näkyy hyvin. Maan lukuisat sotainvalidit on suurelta osin jätetty heitteille ja köyhyyteen. Tuoreeltaan Suomen valtiojohto on kauhuissaan, koska syntyvyys Suomessa on romahtanut. Sama väki ei tule miettineeksi, että vuosittain 10.000 suomalaista lasta tapetaan muitta mutkitta aborteissa. Ei sureta kehittyvien ihmisten kuolema eikä se miksi näihin tappoihin päädytään yleisen epävarmuuden, työttömyyden ja rahapulan vuoksi. Länsimaiset arvomme joustavat aina mukavuutemme mukaan. Moraalimme sallii muuttaa murhan nimityksen raskauden keskeytykseksi. Se onnistuu siten, että päätämme sen elinajan jolloin ihminen muuttuu juridisesti ihmiseksi, jolla on oikeuksia. Me eurooppalaiset humanistit sallimme mitä ikävämpien tappoaseiden kehityksen ja käytön sodissamme, mutta saivartelemme kansainvälisissä oikeuksissa onko jossain tehty sotarikos. Ammuttu siviilejä eikä sotapoikien aivoja kadulle kuten tulisi. Myös kemikaaleilla tappaminen on tavattoman luvatonta, mieluummin saatetaan silvottu sotilas rullatuoliin loppuiäkseen. Se osoittaa korkeaa moraalia ilmeisesti. Emme ole saaneet edes hyökkäyssotia kriminalisoitua. Eurooppalainen kuluttaja on raivoissaan autofirmalle, joka on hieman kaunistellut tuotteidensa päästöarvoja. Autojen ostajat pällistelevät uusien autojen päästöarvoja kuin Raamattua. Tupruttaako se kosla 109 vaiko 149g/km CO2-kaasua on aivan samantekevää. Auton ostaja käy neljä kertaa vuodessa ulkomailla lomilla ja käyttää risteilyaluksia sekä ostaa laivarahtina tuotua tavaraa Kiinasta. Nämä kuljetukset sotkevat ilmakehää 1000-kertaisesti verrattuna kuluttajan autoiluun. Taas tässä on länsimainen moraali sovitettu mukavuuden mukaan. Kun hoitokodissa oleva tuskissa kituva ihminen haluaa piikin ja pois päiviltä, on lännen arvotietoinen eettinen ihminen estämässä kuolinavun. Hän tietää, että ei ihmiselle voi tulla isompaa kuormaa kuin minkä kestää kantaa. Antaa sairaan kitua siis. Mutta oman koiransa arvoihminen kyllä lopetuttaa pois kärsimästä. Koirista puheenollen eläinten ystävät länsimaissa ovat kovin suuttuneita eläinten huonosta kohtelusta. Samoja ihmisiä riittää kennel-toiminnassa "jalostamassa" koiria niiden irvikuviksi. Halutaan kaiken mallista rotumääritelmää. Tuloksena eläintenystävä tuottaa koiria, jotka ikänsä saavat kärsiä perinnöllisistä sairauksista ja kroppansa epämuodostumista, jotka rotuun tuotettu. Länsimainen oikeusvaltio on kuuluisa instituutio. Se on kuulemma länsimaisen valtion selkäranka. Totuus on tuosta masiinasta toinen. Oikeuden saaminen länsimaissa on järkyttävän kallista, tuomiot vaikeasti ennakoitavissa ja prosessit kestävät ikuisuuksia. Ja esimerkiksi väkivallan uhrien saamat korvaukset naurettavia. Tätä tulosta kutsumme ylpeinä oikeusvaltioksi. Länsimainen demokratia on laajimmin liputettu arvomme. Unohtuu kuitenkin ymmärtää, että demokratia tarkoittaa kansanvaltaa eikä vain äänioikeutta ja edustuksellista systeemiä, joka on suppean puoluekoneiston käsissä. Useissa suurissa ns demokratioissa ei ole edes mahdollista päästä ehdokkaaksi ilman rahamaailman tukea. Eihän sellainen järjestelmä mikään demokratia ole enempää kuin kommunismi vaan harvainvalta. Demokratia ei myöskään voi edes teoriassa toteutua globaalissa kapitalismissa, koska rahamaailma ja suuryritykset toimivat poliittisen vallan ulkopuolella. Olemme raha-asioissa tarkkoja. Yksityinen omaisuus on niin pyhää, että sallimme triljoonien pyöriä veroparatiiseissa verotukselta vapaana ja mahdollistamassa valtavan korruption sekä rikollisuuden. EUn nokkamies on tunnetuimpia veroparatiisien puolustajia. Siis näin käytännössä, puheet ovat eri juttu. EUsta on tullut kyvyttömien kansallisten poliitikkojen hoitokoti. Eurooppa unohtaa meritokratian periaatteen ja kääntää sen selälleen. Epäonnistuneet poliitikot ja virkamiehet palkitaan leppoisilla viroilla ja hyvillä eduilla. Arvomme asenteissa ovat myös koomisia. Suomalainen perheenisä raivoaa somessa, kun joku julkkis on jäänyt kiinni 20km/h ylinopeudesta tai rasistipersu on arvostellut massamuuttoa. Kun tämä isi pääsee työsuhdebemarilla autolomalla Saksassa ajamaan kahtasataa niin hän kiroilee, kun Bulgarian kilvillä romuautolla ajavat kerjäläiset tukkivat hänen ohituskaistansa. Kanarian lomalla hän haukkuu mustan mamuduunarin tarjoilua hitaaksi ja kielitaitoa heikoksi yhdessä saksalaisen turistin kanssa ja jättää duunarin juomarahatta. Kun Hesan mamurikkaissa lähiöissä asuva kertoo kypsyneensä muuttajien määriin nurkissaan niin keskustassa asuva viherpiipertäjä poliitikko pitää tätä facessa kauheana osoituksena suomalaisten rasismista. Kun poliitikon porraskäytävään on muuttamassa kauppiaana menestynyt mamu niin taloyhtiö käyttää lunastusoikeuttaan ja ostaa asunnon pois markkinoilta. Että sellaiset ovat arvomme käytännössä. Lista länsimaisista arvoistamme on pitkä. Mutta niiden toteutumiseen on matka vielä pidempi.<div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 16 http://emailjuuso.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253599-lansimaiset-arvomme-ovat-illuusio#comments Arvot Länsi Tue, 10 Apr 2018 10:50:52 +0000 Juha Hämäläinen http://emailjuuso.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253599-lansimaiset-arvomme-ovat-illuusio Vaurain prosentti vai kansa http://keijohouhala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251484-vaurain-prosentti-vai-kansa <p><strong><em>Monet asiat ovat keskittyneet, vaikka on tavoiteltu hajautettuja tai laajempia hyötyjä. Asiat ovat sirpaloituneet, vaikka koottua tietoa pitäisi olla enemmän. Saadaanko keskittämällä hajautuksen hyödyt vai hajautuksella sirpaleinen keskittäminen? Monet tekijät, kuten tietointensiivisyys, tukevat asioiden keskittämistä suurempiin kokonaisuuksiin. Tosin lopulta ei ole merkitystä ovatko asiat keskitettyjä vai hajautettuja, kunhan hommat toimivat. </em></strong></p><p>Keskittämisellä saadaan monia synergiaetuja, jotka muodostuvat tekijöiden toisiaan voimistavista seurauksista. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kaikki tekijät eivät valitettavasti lisää vain hyötyjä, vaan osa lisää myös haittoja. Otetaan esimerkiksi sote- ja maakuntauudistus. Hankkeessa keskitetään muun muassa omaisuuksia, tiloja ja tietohallintoa. Näin varmasti on järkevää, että toimintaprosesseja ja niiden edellyttämiä tekijöitä arvioidaan ja rakennetaan keskitetysti, vaikka niitä käytetään paikallisesti. Nyt onkin ratkaisevaa, että miten asiat toteutuvat. Toisin sanoen, miten ne jalkautetaan palveluina ja muodostetaan uutta kulttuuria sekä toimintatapoja.</p><p>Kokonaisuuden kannalta yhden toimijan rakenteelliset toiminnot ovat hallittavampia, jolloin rönsyjä ja yhteensopimattomuutta torjutaan tehokkaammin. Tällöin ei kadoteta isojen prosessien tuomia etuja. Vastaavasti yksilöllisempien ratkaisujen tekeminen on mahdotonta, kun ne eivät sovellu isoon kuvaan. Kokonaisuuden kannalta tilannetta ei varmasti helpota, että kaikkien näiden seikkojen pitää kestää kritiikkiä oikeudenmukaisuuden, tasapuolisuuden ja käytettävyyden näkökulmista.</p><p>Haittoja voivat aiheuttaa liiallinen kilpailu tai kilpailun puute, jonka seurauksena voi syntyä monopoleja. Ongelmia kilpailusta voi aiheutua siinäkin mielessä, että inhimillisyys vähenee, omaisuutta ei hoideta säästöjen tai voiton tavoittelun takia ja vaihtoehtoja ja valinnanmahdollisuuksia voi olla liikaa.</p><p>Kilpailun puute näkyy vastaavasti organisaatiossa tavoilla, jotka ilmenevät</p><ul><li>arjen tarpeiden tunnistamattomuutena</li><li>keinojen vaihtumisena tavoitteiksi eli organisaatio korostuu, ei sen toiminta</li><li>kokonaisuuden vinoutumisena</li></ul><p>Miten maailma on kehittynyt viime vuosina? Se on yleisesti ottaen pirstaloitunut, mutta toisaalta taas keskittynyt. &nbsp;Jakautumisteorian periaatteiden mukaisesti 20 prosenttia tekijöistä aiheuttaa 80 prosenttia kuluista. Toinen havainto on se, että esimerkiksi 1-2 prosenttia toimijoista kokoaa nettibisneksen hyödyistä 98-99 prosenttia. Tietointensiivisyys siis tukee luonnostaan keskittymistä, ellei keskittymistä ja monopolisoitumista voida rajata vapaaehtoisesti tai säätelyllä sivuun. Huomioiden, että keskittymisestä saadaan niin hyötyjä kuin myös merkittäviä haittoja.</p><p>Tutkimusten mukaan joukoissa on viisaus, mikäli niiden koostumus perustuu erilaisen osaamisen ja kokemusten yhdistämiseen. Heterogeeninen joukko tuottaa parempia ja kestävämpiä ratkaisuja kuin pelkästään asiatuntijoista koostetut homogeeniset joukot. Tästä syystä demokratiaa tarvitaan ratkaisemaan ihmisten arjen inhimillisiä tilanteita ja ongelmia. Asiantuntijat ovat hyviä valmistelijoita ja esittelijöitä, mutta laaja-alainen kritiikki ja oikeat kysymykset saadaan vasta todellisten arkielämän kokemuksen kautta.</p><p>Joukkoistamalla pystytään ratkaisemaan erittäin vaikeita ja resursseja syöviä ongelmia tai asiantuntijuutta vaativia tehtäviä. Yksi merkittävimpiä esimerkkejä lienee Linux käyttöjärjestelmän syntyminen vapaaehtoisten työnä. Asioiden joukkoistamisen ehdoton varjopuoli syntyy, jos keskittämisen edut koituvat vain yksityisten sijoittajien ja omistajien hyödyksi. Tällöin eriarvoistuminen on rakenteellista, joka osaltaan vie pohjan pois tulevalta joukkojen elinvoimalta, hyvinvoinnilta ja kestävältä yhteiskuntarakenteelta. Piketty kuvasi ylisuurten pääomatulojen merkitystä sillä, että menneisyys on alkanut syödä tulevaisuutta. Tätä merkitystä ei voi väheksyä, jos pääoma tuottaa enemmän kuin tuotanto ja palkkatyö yhteensä.</p><p>Eräs tulevaisuuden haaste on poisoppiminen ja luopuminen. &nbsp;Tämä tarkoittaisi jonkinlaista käänteistä kulutuksen ja valintojen määrää, jolloin 20/80 sääntö kohdistettaisiin kaiken turhan karsimiseen. Yhteiskunnan toteuttamalla normeerauksella ja lainsäädäntöhankkeilla on pyritty edistämään yksinkertaistamista. Samoin jakamistalous ja kierrätys osaltaan toteuttavat tätä periaatetta. Yritysten palveluliiketoiminnan elementit hyödyntävät myös näitä periaatteita. Yksilötasolla hyödyttömien vaihtoehtojen karsiminen näkyisi heti ja edut olisivat huomattavia, kun rahan tarve tai sen tavoittelu menettäisi merkitystään, kiire vähenisi, elämänrytmi selkiytyisi sekä aikaa jäisi enemmän oikeille ja aidoille asioille.</p><p>Politikkojen päätösten varassa ovat monet näistä lähtökohdista ja vaihtoehdoista, mutta löytyykö politiikasta ja elinkeinoelämän päättäjistä esikuvia tai sankaruutta johtamaan kansakuntaa uudistumaan kestävällä ja suomalaisille sopivalla tavalla. Tarvetta, tilaa ja tilausta sankaritarinoille olisi, mutta löytyykö niille toteuttajia? Siis innovoimaan uutta sekä purkamaan ja poisoppimaan vanhaa, joka ei kestä enää ajan vaatimuksia. Sitä ennen pitää saada muodostettua yleinen mielipide osallisuudesta, sen merkityksestä ja osallisuuteen liittyvästä toimintakulttuurista, joilla tuetaan haluttuja muutoksia.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Monet asiat ovat keskittyneet, vaikka on tavoiteltu hajautettuja tai laajempia hyötyjä. Asiat ovat sirpaloituneet, vaikka koottua tietoa pitäisi olla enemmän. Saadaanko keskittämällä hajautuksen hyödyt vai hajautuksella sirpaleinen keskittäminen? Monet tekijät, kuten tietointensiivisyys, tukevat asioiden keskittämistä suurempiin kokonaisuuksiin. Tosin lopulta ei ole merkitystä ovatko asiat keskitettyjä vai hajautettuja, kunhan hommat toimivat.

Keskittämisellä saadaan monia synergiaetuja, jotka muodostuvat tekijöiden toisiaan voimistavista seurauksista. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kaikki tekijät eivät valitettavasti lisää vain hyötyjä, vaan osa lisää myös haittoja. Otetaan esimerkiksi sote- ja maakuntauudistus. Hankkeessa keskitetään muun muassa omaisuuksia, tiloja ja tietohallintoa. Näin varmasti on järkevää, että toimintaprosesseja ja niiden edellyttämiä tekijöitä arvioidaan ja rakennetaan keskitetysti, vaikka niitä käytetään paikallisesti. Nyt onkin ratkaisevaa, että miten asiat toteutuvat. Toisin sanoen, miten ne jalkautetaan palveluina ja muodostetaan uutta kulttuuria sekä toimintatapoja.

Kokonaisuuden kannalta yhden toimijan rakenteelliset toiminnot ovat hallittavampia, jolloin rönsyjä ja yhteensopimattomuutta torjutaan tehokkaammin. Tällöin ei kadoteta isojen prosessien tuomia etuja. Vastaavasti yksilöllisempien ratkaisujen tekeminen on mahdotonta, kun ne eivät sovellu isoon kuvaan. Kokonaisuuden kannalta tilannetta ei varmasti helpota, että kaikkien näiden seikkojen pitää kestää kritiikkiä oikeudenmukaisuuden, tasapuolisuuden ja käytettävyyden näkökulmista.

Haittoja voivat aiheuttaa liiallinen kilpailu tai kilpailun puute, jonka seurauksena voi syntyä monopoleja. Ongelmia kilpailusta voi aiheutua siinäkin mielessä, että inhimillisyys vähenee, omaisuutta ei hoideta säästöjen tai voiton tavoittelun takia ja vaihtoehtoja ja valinnanmahdollisuuksia voi olla liikaa.

Kilpailun puute näkyy vastaavasti organisaatiossa tavoilla, jotka ilmenevät

  • arjen tarpeiden tunnistamattomuutena
  • keinojen vaihtumisena tavoitteiksi eli organisaatio korostuu, ei sen toiminta
  • kokonaisuuden vinoutumisena

Miten maailma on kehittynyt viime vuosina? Se on yleisesti ottaen pirstaloitunut, mutta toisaalta taas keskittynyt.  Jakautumisteorian periaatteiden mukaisesti 20 prosenttia tekijöistä aiheuttaa 80 prosenttia kuluista. Toinen havainto on se, että esimerkiksi 1-2 prosenttia toimijoista kokoaa nettibisneksen hyödyistä 98-99 prosenttia. Tietointensiivisyys siis tukee luonnostaan keskittymistä, ellei keskittymistä ja monopolisoitumista voida rajata vapaaehtoisesti tai säätelyllä sivuun. Huomioiden, että keskittymisestä saadaan niin hyötyjä kuin myös merkittäviä haittoja.

Tutkimusten mukaan joukoissa on viisaus, mikäli niiden koostumus perustuu erilaisen osaamisen ja kokemusten yhdistämiseen. Heterogeeninen joukko tuottaa parempia ja kestävämpiä ratkaisuja kuin pelkästään asiatuntijoista koostetut homogeeniset joukot. Tästä syystä demokratiaa tarvitaan ratkaisemaan ihmisten arjen inhimillisiä tilanteita ja ongelmia. Asiantuntijat ovat hyviä valmistelijoita ja esittelijöitä, mutta laaja-alainen kritiikki ja oikeat kysymykset saadaan vasta todellisten arkielämän kokemuksen kautta.

Joukkoistamalla pystytään ratkaisemaan erittäin vaikeita ja resursseja syöviä ongelmia tai asiantuntijuutta vaativia tehtäviä. Yksi merkittävimpiä esimerkkejä lienee Linux käyttöjärjestelmän syntyminen vapaaehtoisten työnä. Asioiden joukkoistamisen ehdoton varjopuoli syntyy, jos keskittämisen edut koituvat vain yksityisten sijoittajien ja omistajien hyödyksi. Tällöin eriarvoistuminen on rakenteellista, joka osaltaan vie pohjan pois tulevalta joukkojen elinvoimalta, hyvinvoinnilta ja kestävältä yhteiskuntarakenteelta. Piketty kuvasi ylisuurten pääomatulojen merkitystä sillä, että menneisyys on alkanut syödä tulevaisuutta. Tätä merkitystä ei voi väheksyä, jos pääoma tuottaa enemmän kuin tuotanto ja palkkatyö yhteensä.

Eräs tulevaisuuden haaste on poisoppiminen ja luopuminen.  Tämä tarkoittaisi jonkinlaista käänteistä kulutuksen ja valintojen määrää, jolloin 20/80 sääntö kohdistettaisiin kaiken turhan karsimiseen. Yhteiskunnan toteuttamalla normeerauksella ja lainsäädäntöhankkeilla on pyritty edistämään yksinkertaistamista. Samoin jakamistalous ja kierrätys osaltaan toteuttavat tätä periaatetta. Yritysten palveluliiketoiminnan elementit hyödyntävät myös näitä periaatteita. Yksilötasolla hyödyttömien vaihtoehtojen karsiminen näkyisi heti ja edut olisivat huomattavia, kun rahan tarve tai sen tavoittelu menettäisi merkitystään, kiire vähenisi, elämänrytmi selkiytyisi sekä aikaa jäisi enemmän oikeille ja aidoille asioille.

Politikkojen päätösten varassa ovat monet näistä lähtökohdista ja vaihtoehdoista, mutta löytyykö politiikasta ja elinkeinoelämän päättäjistä esikuvia tai sankaruutta johtamaan kansakuntaa uudistumaan kestävällä ja suomalaisille sopivalla tavalla. Tarvetta, tilaa ja tilausta sankaritarinoille olisi, mutta löytyykö niille toteuttajia? Siis innovoimaan uutta sekä purkamaan ja poisoppimaan vanhaa, joka ei kestä enää ajan vaatimuksia. Sitä ennen pitää saada muodostettua yleinen mielipide osallisuudesta, sen merkityksestä ja osallisuuteen liittyvästä toimintakulttuurista, joilla tuetaan haluttuja muutoksia.

]]>
0 http://keijohouhala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251484-vaurain-prosentti-vai-kansa#comments Arvot Hajautus Keskittäminen Monopoli Vaihtoehdot Tue, 27 Feb 2018 19:43:41 +0000 Keijo Houhala http://keijohouhala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251484-vaurain-prosentti-vai-kansa
Hatunnosto Juustoportille - todellista yritysvastuuta käytännössä http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250702-hatunnosto-juustoportille-todellista-yritysvastuuta-kaytannossa <p>Yritysten arvojen ja yritysvastuun ollessa usein vain sanahelinää olin todella ilahtunut luettuni artikkelin Talouselämästä Juustoportin toiminnasta. Yritys vaikuttaa todella toimivan arvojensa mukaan ja toteuttavan yritysvastuuta liiketoiminnassaan. Pienenä perheyrityksenä Valion ja Arlan hallitsemilla markkinoilla se on onnistunut löytämään oman kasvavan asiakaskuntansa, joka arvostaa mm luomua ja tuotantoeläinten hyvinvointia.</p><p><strong>Kriisistä läpi epätavallisin keinoin pitäen kiinni henkilöstöstä</strong></p><p>Toimitusjohtaja Timo Keski-Kasari kertoo Talouselämälle kuinka he hoitivat talouskriisin vaatimat säästöt:</p><p>&quot;<em>Me lomautimme itsemme, siis ylimmän johdon, esimiehet ja päällikkötason. Kukin mietti tykönään miten tässä näin kävi. Ja kyllä tuli sisuuntunutta porukkaa takaisin. Koko henkilöstöllä taas oli kymmenen palkallista koulutus- ja valmennuspäivää.</em>&quot;</p><p>Juustoportissa yrityskohtainen aktiivimalli tarkoitti työntekijöistä kiinni pitämistä ja seuraavien vuosien nopean kasvun tekijöinä oli riittävä määrä koulutettua ja sitoutunutta henkilökuntaa. Hienoa!</p><p>Kriisin aikana yritys jakoi tuoteensa kolmeen alueeseen. Joidenkin tuotteiden aika oli ohi ja ne saivat mennä. Toinen osa oli kannattavat tuotteet, joissa ei kuitenkaan ollut enää kasvunäkymiä. Kolmas joukko olivat tuotteet, joilla oli mahdollisuus kasvaa voimakkaasti.</p><p>Yritys päätti keskittyä kasvutuotteisiin kuten erikoisjuustoihin, luomuun ja vapaan lehmän -tuotteisiin.</p><p>Vaikkei tuona aikana tainnut olla vielä ilmestynytkään Jim Collinsin mainio kirja Good to great, vaikuttaa yritys toteuttaneen siinä esiteltyjä konsepteja pitkällä aikavälillä menestyneille yrityksille. Kirjan yksi keskeinen konsepti on ns hedgehog-konsepti, joka on esitetty kuvassa 2. Konseptissa tuotteita ja mahdollista laajentumista arvioidaan kolmen tekijän avulla:</p><ol><li>Mikä ohjaa taloudellista konettamme, mistä saamme rahaa?</li><li>Missä voimme olla parhaita?</li><li>Mistä olemme innostuneita?</li></ol><p>Juustoportti löysi oman alueensa ja on onnistunut nousemaan kriisistä menestyväksi yritykseksi.</p><p><strong>Merkittäviä panostuksia eläinten hyvinvointiin, luomuun ja juustoihin</strong></p><p>Juustoportti on Suomen ja koko Euroopan ensimmäinen meijeri, joka on hyväksytty eläinten hyvinvointia mittaavaan Welfare Quality -järjestelmään. <em>Vapaan lehmän maito</em> lypsetään lehmistä, jotka pääsevät ulkoilemaan läpi vuoden.</p><p>Vaikka nämä tuotteet maksavat jonkin verran bulkkia enemmän, ovat tiedostavat kuluttajat olleet valmiita maksamaan hinnan eläinten hyvinvoinnista. Uusi eläinsuojelulaki, joka on jo syntyessään takapajuinen, ei kiellä parsinavettoja eikä velvoita tarjoamaan lehmille ympärivuotista liikkumismahdollisuutta. Onneksi suuri osa kuluttajista vaikuttaa ymmärtävän asian tärkeyden ja maksavan pienen summan lisää eläinten olojen hyväksi.</p><p>Yritys on myös keskittynyt erikoisjuustoihin ja kerää kaiken mahdollisen vuohenmaidon, mitä Suomesta saa. Sekä vuohenmaidosta että lehmänmaidosta tehdyt erikoisjuustot ovat niittäneet mainetta kansainvälisissä kilpailuissa ja niistä on kasvanut vientituotteita. Erikoistuminen on kannattanut tässä Oltermannin dominoimassa maassa ja Suomessa syntyy myös korkealaatuisia erikoisjuustoja.</p><p>Viime aikoina Juustoportti on myös perustanut uuden linjan kauramaidolle. Sen sijaan että se kampanjoisi monien muiden maitoon nojaavien firmojen tapaan uusia tuotteita vastaan, on se lähtenyt mukaan tälle kasvavalle alueelle.</p><p>Haastattelussa perheyrityksen toimitusjohtaja Timo Keski-Kasari kertoo:</p><p>&quot;<em>Mehän ollaan aina oltu tämmöisiä, nyt siitä vaan on tullut muotia.</em>&quot;</p><p>Onneksi trendi on tämänsuuntainen ja toivottavasti saamme nähdä lisää tällaisia menestyviä yrityksiä.</p><p><strong>Vastuullisuus kannattaa</strong></p><p>Yritys on edelläkävijä myös käyttämänsä energian osalta. Meijerin katolla on 500 aurinkopaneelia ja toiset 500 on tulossa. Kahvila lämpenee ja kylmenee maalämmöllä ja -kylmällä sekä yrityksen käyttämä polttoöljy on lähes kokonaan korvattu pelleteillä.</p><p>Juustoportti on kasvanut keskimäärin 16 prosentin vuosivauhtia ja sadan miljoonan euron liikevaihtotavoite häämöttää muutaman vuoden päässä. Verrattuna jätteihin se on edelleen pieni tekijä - kuitenkin on mielestäni merkittävää, että Suomeen on noussut tällainen kuluttajille vaihtoehtoja tarjoava yritys, jonka toiminnassa vastuullisuus ja eettisyys toteutuu käytännössä eikä vain juhlapuheissa.</p><p>Talouselämän artikkeli ilahdutti minua todella ja kiitos sille tällaisen poikkeuksellisen ja inspiroivan tarinan tuomisesta esille. On hienoa huomata, että monien kvartaalitaloudessa lyhytnäköisesti pyörivien yritysten lisäksi Suomessa on tällaisia pitkäjänteisiä ja vastuullisesti toimivia yrityksiä.</p><p>Hatunnosto Juustoportille ja vapaille lehmille!</p><p>&nbsp;</p><p>PS. Allekirjoittaneella ei ole mitään muita yhteyksiä Juustoporttiin kuin sen tuotteita ostavana kuluttajana. Kirjoitus syntyi ilahtuneisuudesta vastuullisen liiketoiminnan käytännön toteutumisesta pelkkien korulauseiden sijaan.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yritysten arvojen ja yritysvastuun ollessa usein vain sanahelinää olin todella ilahtunut luettuni artikkelin Talouselämästä Juustoportin toiminnasta. Yritys vaikuttaa todella toimivan arvojensa mukaan ja toteuttavan yritysvastuuta liiketoiminnassaan. Pienenä perheyrityksenä Valion ja Arlan hallitsemilla markkinoilla se on onnistunut löytämään oman kasvavan asiakaskuntansa, joka arvostaa mm luomua ja tuotantoeläinten hyvinvointia.

Kriisistä läpi epätavallisin keinoin pitäen kiinni henkilöstöstä

Toimitusjohtaja Timo Keski-Kasari kertoo Talouselämälle kuinka he hoitivat talouskriisin vaatimat säästöt:

"Me lomautimme itsemme, siis ylimmän johdon, esimiehet ja päällikkötason. Kukin mietti tykönään miten tässä näin kävi. Ja kyllä tuli sisuuntunutta porukkaa takaisin. Koko henkilöstöllä taas oli kymmenen palkallista koulutus- ja valmennuspäivää."

Juustoportissa yrityskohtainen aktiivimalli tarkoitti työntekijöistä kiinni pitämistä ja seuraavien vuosien nopean kasvun tekijöinä oli riittävä määrä koulutettua ja sitoutunutta henkilökuntaa. Hienoa!

Kriisin aikana yritys jakoi tuoteensa kolmeen alueeseen. Joidenkin tuotteiden aika oli ohi ja ne saivat mennä. Toinen osa oli kannattavat tuotteet, joissa ei kuitenkaan ollut enää kasvunäkymiä. Kolmas joukko olivat tuotteet, joilla oli mahdollisuus kasvaa voimakkaasti.

Yritys päätti keskittyä kasvutuotteisiin kuten erikoisjuustoihin, luomuun ja vapaan lehmän -tuotteisiin.

Vaikkei tuona aikana tainnut olla vielä ilmestynytkään Jim Collinsin mainio kirja Good to great, vaikuttaa yritys toteuttaneen siinä esiteltyjä konsepteja pitkällä aikavälillä menestyneille yrityksille. Kirjan yksi keskeinen konsepti on ns hedgehog-konsepti, joka on esitetty kuvassa 2. Konseptissa tuotteita ja mahdollista laajentumista arvioidaan kolmen tekijän avulla:

  1. Mikä ohjaa taloudellista konettamme, mistä saamme rahaa?
  2. Missä voimme olla parhaita?
  3. Mistä olemme innostuneita?

Juustoportti löysi oman alueensa ja on onnistunut nousemaan kriisistä menestyväksi yritykseksi.

Merkittäviä panostuksia eläinten hyvinvointiin, luomuun ja juustoihin

Juustoportti on Suomen ja koko Euroopan ensimmäinen meijeri, joka on hyväksytty eläinten hyvinvointia mittaavaan Welfare Quality -järjestelmään. Vapaan lehmän maito lypsetään lehmistä, jotka pääsevät ulkoilemaan läpi vuoden.

Vaikka nämä tuotteet maksavat jonkin verran bulkkia enemmän, ovat tiedostavat kuluttajat olleet valmiita maksamaan hinnan eläinten hyvinvoinnista. Uusi eläinsuojelulaki, joka on jo syntyessään takapajuinen, ei kiellä parsinavettoja eikä velvoita tarjoamaan lehmille ympärivuotista liikkumismahdollisuutta. Onneksi suuri osa kuluttajista vaikuttaa ymmärtävän asian tärkeyden ja maksavan pienen summan lisää eläinten olojen hyväksi.

Yritys on myös keskittynyt erikoisjuustoihin ja kerää kaiken mahdollisen vuohenmaidon, mitä Suomesta saa. Sekä vuohenmaidosta että lehmänmaidosta tehdyt erikoisjuustot ovat niittäneet mainetta kansainvälisissä kilpailuissa ja niistä on kasvanut vientituotteita. Erikoistuminen on kannattanut tässä Oltermannin dominoimassa maassa ja Suomessa syntyy myös korkealaatuisia erikoisjuustoja.

Viime aikoina Juustoportti on myös perustanut uuden linjan kauramaidolle. Sen sijaan että se kampanjoisi monien muiden maitoon nojaavien firmojen tapaan uusia tuotteita vastaan, on se lähtenyt mukaan tälle kasvavalle alueelle.

Haastattelussa perheyrityksen toimitusjohtaja Timo Keski-Kasari kertoo:

"Mehän ollaan aina oltu tämmöisiä, nyt siitä vaan on tullut muotia."

Onneksi trendi on tämänsuuntainen ja toivottavasti saamme nähdä lisää tällaisia menestyviä yrityksiä.

Vastuullisuus kannattaa

Yritys on edelläkävijä myös käyttämänsä energian osalta. Meijerin katolla on 500 aurinkopaneelia ja toiset 500 on tulossa. Kahvila lämpenee ja kylmenee maalämmöllä ja -kylmällä sekä yrityksen käyttämä polttoöljy on lähes kokonaan korvattu pelleteillä.

Juustoportti on kasvanut keskimäärin 16 prosentin vuosivauhtia ja sadan miljoonan euron liikevaihtotavoite häämöttää muutaman vuoden päässä. Verrattuna jätteihin se on edelleen pieni tekijä - kuitenkin on mielestäni merkittävää, että Suomeen on noussut tällainen kuluttajille vaihtoehtoja tarjoava yritys, jonka toiminnassa vastuullisuus ja eettisyys toteutuu käytännössä eikä vain juhlapuheissa.

Talouselämän artikkeli ilahdutti minua todella ja kiitos sille tällaisen poikkeuksellisen ja inspiroivan tarinan tuomisesta esille. On hienoa huomata, että monien kvartaalitaloudessa lyhytnäköisesti pyörivien yritysten lisäksi Suomessa on tällaisia pitkäjänteisiä ja vastuullisesti toimivia yrityksiä.

Hatunnosto Juustoportille ja vapaille lehmille!

 

PS. Allekirjoittaneella ei ole mitään muita yhteyksiä Juustoporttiin kuin sen tuotteita ostavana kuluttajana. Kirjoitus syntyi ilahtuneisuudesta vastuullisen liiketoiminnan käytännön toteutumisesta pelkkien korulauseiden sijaan.

]]>
10 http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250702-hatunnosto-juustoportille-todellista-yritysvastuuta-kaytannossa#comments Arvot Etiikka ja moraali Luottamus Vastuullinen liiketoiminta Yritysvastuu Fri, 09 Feb 2018 10:09:59 +0000 Niko Kaistakorpi http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250702-hatunnosto-juustoportille-todellista-yritysvastuuta-kaytannossa
Miten kortistosta tulevaa kohdellaan työpaikalla? http://katriinakajannes.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250400-miten-kortistosta-tulevaa-kohdellaan-tyopaikalla <p>&ndash; Kaikki kortiston sihteerit ovat työttömiä psyykkisten ongelmiensa vuoksi, esimies valmistelee yksikköään kohtaamaan ma. kansliapestistä kiinnostuneet. Pomolta näin luvan saaneina yksikössä olevat kyttäävät haastatteluun tulevia ja kommentoivat näitä keskenään ivallisesti.</p><p>&nbsp;</p><p>Paikan saa alansa, työnsä, atk:n ja ihmissuhteet loistavasti hallitseva sihteeri. Hänen lähin esimiehensä on kanslisti, joka tunnetaan koko suuressa laitoksessa siitä, että hän ei ole opetellut muuta tietokoneen käyttöä kuin sähköpostin perusteet ja että hänen päiviensä tärkeimmät tehtävät ovat monet huolelliset käsivoiteen levitykset. Pikkupomo ja muut pomot juoruavat työllistetystä ahkerasti. Tämä huomaa päivittäin olevansa alinta kastia: hänelle ei puhuta mitään ylimääräistä, häntä ei aina tervehditä, hänelle annetaan tehtäviä milloin liikaa, milloin ei lainkaan. Kesällä hänet jätetään &ndash; toisten lomaillessa &ndash; pitämään pulju auki ainoana työnään vastata puhelimeen. Puhelut ovat kesällä harvinaisia.</p><p>&nbsp;</p><p>Toinen lyhyeksi aikaa työllistetty on pitkän erinomaisen uran tehnyt henkilö, jonka koulutus on pitempi ja laajempi kuin hänen uusilla pomoillaan yhteensä. Kolme eri esimiestä laittaa nuoren työntekijän kyttäämään tätä työkkäristä tullutta työn sankaria, jolla on loistavat työtodistukset ja -kokemus. Kaikki he erikseen utelevat yhä uudelleen nuorelta työntekijältä, onko tulokas hoitanut hommansa ja miten hän on ne tehnyt. Nuori työntekijä kokee tilanteen kiusalliseksi, vääräksi ja ahdistavaksi. Niin on elämä ihmeellinen, että hän sattuu olemaan kytättävän oppilas yliopistosta. Töitä on paljon, mutta kortistosta hetkeksi vapautettu tekee ne innoissaan. Häntä ei neuvota &ndash; &rdquo;kyllähän sinä osaat&rdquo; &ndash; ja kun tuo tehtävien osa on valmis, hänet pakotetaan tekemään se uudelleen ja eri tavalla. Harmi vaan, että alkuperäinen suoritus oli parempi. Hänellä teetetään myös tutkielma, joka luvataan julkaista. Se päätyy kuitenkin aineistoksi toisten puheisiin ja julkaisuihin, joissa hänen nimeäänkään ei mainita.</p><p>En ole koskaan nähnyt enkä kuullut, että työkkäristä lyhyeksi aikaa hommiin tullut saisi duunikavereilta kunnon kohtelua. Hän on laskiämpäri, johon puretaan yhteisön ongelmat, ja kone jolla teetetään hommat joihin toiset eivät viitsi liata käsiään. Työtöntä työllistettävää kohdellaan tavalla, jossa näkyy sairaan työyhteisön, laitoksen ja yhteiskunnan tautisuus.</p><p>Esimerkin antavat pomot, virkamiehet ja poliittiset päättäjät. He pitävät luonnollisena, että köyhältä ja työttömältä poistetaan ihmisoikeuksia: työ, hyvinvointi, oikeus työpaikan valintaan, oikeus asuinpaikan valintaan, itsemääräämisoikeus. Oikeus siihen, että hänelle puhutaan eikä vain puhuta hänestä hänen selkänsä takana. Päättäjä ei kysy mitään työttömältä, vaikka tämä olisi häntä kaksi kertaa vanhempi tai viisi kertaa koulutetumpi ja aikaansaavampi.</p><p>Onneksi on työttömät, vai mitä? &nbsp;Johonkin heitä tarvitaan, muuten työttömyys olisi poistettu kauan sitten.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> – Kaikki kortiston sihteerit ovat työttömiä psyykkisten ongelmiensa vuoksi, esimies valmistelee yksikköään kohtaamaan ma. kansliapestistä kiinnostuneet. Pomolta näin luvan saaneina yksikössä olevat kyttäävät haastatteluun tulevia ja kommentoivat näitä keskenään ivallisesti.

 

Paikan saa alansa, työnsä, atk:n ja ihmissuhteet loistavasti hallitseva sihteeri. Hänen lähin esimiehensä on kanslisti, joka tunnetaan koko suuressa laitoksessa siitä, että hän ei ole opetellut muuta tietokoneen käyttöä kuin sähköpostin perusteet ja että hänen päiviensä tärkeimmät tehtävät ovat monet huolelliset käsivoiteen levitykset. Pikkupomo ja muut pomot juoruavat työllistetystä ahkerasti. Tämä huomaa päivittäin olevansa alinta kastia: hänelle ei puhuta mitään ylimääräistä, häntä ei aina tervehditä, hänelle annetaan tehtäviä milloin liikaa, milloin ei lainkaan. Kesällä hänet jätetään – toisten lomaillessa – pitämään pulju auki ainoana työnään vastata puhelimeen. Puhelut ovat kesällä harvinaisia.

 

Toinen lyhyeksi aikaa työllistetty on pitkän erinomaisen uran tehnyt henkilö, jonka koulutus on pitempi ja laajempi kuin hänen uusilla pomoillaan yhteensä. Kolme eri esimiestä laittaa nuoren työntekijän kyttäämään tätä työkkäristä tullutta työn sankaria, jolla on loistavat työtodistukset ja -kokemus. Kaikki he erikseen utelevat yhä uudelleen nuorelta työntekijältä, onko tulokas hoitanut hommansa ja miten hän on ne tehnyt. Nuori työntekijä kokee tilanteen kiusalliseksi, vääräksi ja ahdistavaksi. Niin on elämä ihmeellinen, että hän sattuu olemaan kytättävän oppilas yliopistosta. Töitä on paljon, mutta kortistosta hetkeksi vapautettu tekee ne innoissaan. Häntä ei neuvota – ”kyllähän sinä osaat” – ja kun tuo tehtävien osa on valmis, hänet pakotetaan tekemään se uudelleen ja eri tavalla. Harmi vaan, että alkuperäinen suoritus oli parempi. Hänellä teetetään myös tutkielma, joka luvataan julkaista. Se päätyy kuitenkin aineistoksi toisten puheisiin ja julkaisuihin, joissa hänen nimeäänkään ei mainita.

En ole koskaan nähnyt enkä kuullut, että työkkäristä lyhyeksi aikaa hommiin tullut saisi duunikavereilta kunnon kohtelua. Hän on laskiämpäri, johon puretaan yhteisön ongelmat, ja kone jolla teetetään hommat joihin toiset eivät viitsi liata käsiään. Työtöntä työllistettävää kohdellaan tavalla, jossa näkyy sairaan työyhteisön, laitoksen ja yhteiskunnan tautisuus.

Esimerkin antavat pomot, virkamiehet ja poliittiset päättäjät. He pitävät luonnollisena, että köyhältä ja työttömältä poistetaan ihmisoikeuksia: työ, hyvinvointi, oikeus työpaikan valintaan, oikeus asuinpaikan valintaan, itsemääräämisoikeus. Oikeus siihen, että hänelle puhutaan eikä vain puhuta hänestä hänen selkänsä takana. Päättäjä ei kysy mitään työttömältä, vaikka tämä olisi häntä kaksi kertaa vanhempi tai viisi kertaa koulutetumpi ja aikaansaavampi.

Onneksi on työttömät, vai mitä?  Johonkin heitä tarvitaan, muuten työttömyys olisi poistettu kauan sitten. 

]]>
4 http://katriinakajannes.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250400-miten-kortistosta-tulevaa-kohdellaan-tyopaikalla#comments Akateeminen työttömyys Arvot Eriarvoisuus Työpaikkakiusaaminen Työttömyys Sat, 03 Feb 2018 16:28:34 +0000 Katriina Kajannes http://katriinakajannes.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250400-miten-kortistosta-tulevaa-kohdellaan-tyopaikalla
Perintä, velka vai arvokkaat palvelut http://keijohouhala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250387-perinta-velka-vai-arvokkaat-palvelut <p><strong><em>Yhteiskunnan toiminnan odotetaan olevan tasapainoista, täyttävän kansalaisten odotukset ja tarpeet. Palvelujen pirstoutuminen tuo mukanaan kuitenkin jatkuvasti uusia asiakassuhteita ja välikäsiä. Osa niistä on vapaaehtoisia, mutta osa tulee pakon kautta. Markkinamekanismit toimivat markkinoilla, mutta huomioivatko ne yhteiskunnan edellyttämät inhimilliset tekijät?</em></strong></p><p>Presidentinvaalien yhteydessä olemme saaneet seurata arvokeskustelua. Tässä keskustelussa on ollut esillä monenlaisia teemoja. Ihmisten arkisessa elämässä kuitenkin oikeasti vasta nähdään millä keinoilla arvoja toteutetaan.</p><p>Yhtenä esimerkkinä keskustelujen aiheista oli esille otettu 90-luvun velkaantuneiden tilanne, joka odottaa edelleen lopullista ratkaisua. Moni silloisista yrittäjistä ajautui tilanteeseen aivan muusta kuin omasta syystään. Luotettuina neuvonantajina tuolloin olleet&nbsp;pankit pystyivät pesemään kätensä ongelmista, mutta yrittäjille ne jäivät&nbsp;taakaksi lopuksi elämää. Tosin koko yhteiskunta on maksanut tätä tarpeetonta taakkaa jo vuosikymmeniä ja tietoisesti.</p><p>Rakenteiden muutospaineet tekevät velka-asioista nytkin ajankohtaisen, kun tarkastellaan julkisen ja yksityisen sektorin yhdyspintaa. Julkinen sektori ulkoistaa koko ajan rutiineja ja toimintojaan yksityisille toimijoille. Lähtökohtaisesti toimintojen järjestelyissä ei ole huomauttamista, mutta toimintatapojen ja -kulttuurien muuttaminen edellyttää huolellisuutta, vastuullisuutta ja asiakasnäkökulmien huomioimista.</p><p>Palvelurakenteiden muutoksiin saattaa piiloutua yhteiskunnallisia ansoja, menettelyjä tai tilanteisiin soveltumatonta toimintakulttuuria. Yhteiskuntaan syntyy näin arvojen patoutumia, mikäli toimintaprosessit ja -ketjut eivät ole toimivia sekä tarkoituksenmukaisia. Itse toiminnasta saattaa tulla tärkeämpää kuin palvelusta tai sen vaikutuksista asiakkaalle. Monissa yhteyksissä toimijat eivät tunnista asiakastaan, mutta palvelun yhteiskunnallinen maksaja on tiedossa.</p><p>Pohditaanpa hieman yhteiskunnan toiminnan tehokkuutta, oikeudenmukaisuutta ja tarkoituksenmukaisuutta. Julkinen raha kiertää, mutta mukaan tulevat uudet ja erilaiset velkasuhteet tai niiden mahdollisuudet. Tiedetäänkö, että kuka on myyjä ja kuka on asiakas sekä mihin arvoa kertyy?</p><p>Tärkeysjärjestys riippuu tietysti aina tilanteen mukaisista rooleista ja katsontakannasta eli arvoista, ihanteista ja käsityksestä mikä on kenellekin oikein ja hyväksi.</p><p>Kunta järjestää ja/tai tuottaa kuntalaisille eli omistaja-asiakkailleen palveluja, joiden kulut katetaan verovaroista ja osittain palveluista perittävillä maksuilla. Näissä palveluketjujen pilkkomisessa ja ulkoistamisissa on oltava huolellinen, ettei asiakas joudu tarpeettomien tai jopa kohtuuttomien toimien kohteeksi. Yhteiskunta ei voi lakaista pöydän alle muutoksista aiheutuvia kuluja, pahoinvointia tai kuluautomaatteja, vaan niiden syntyminen pitää estää.</p><p>Julkisen sektorin tuottavuutta pyritään kuitenkin kasvattamaan ulkoistamisilla, jolloin on purettu omia järjestelmiä kuten muun muassa taloushallinnon palveluja, esimerkiksi laskuttamista ja perintää. Mikäli palvelut toimivat moitteettomasti, ei pitäisi olla merkitystä tai kustannusvaikutuksia yhteiskunnalle kuka palvelut laskuttaa, oli laskutus- tai perintäpalvelun tuottajana kuka tahansa. Tilanne muuttuu, kun mukaan tulevat erityiset tilanteet kuten vähävaraisuus, vanhuus, sairaudet tai muu poikkeava tilanne. Tällöin ei ulkoistettu järjestelmä enää tunnistakaan asiakkaan tilannetta, vaan käynnistyy turhaa byrokratiaa ja tapahtumien kierre. Nämä joustamattomat tilanteet aiheuttavat arvopatoumia ja suoranaisia menetyksiä palvelun maksajalle eli kunnalle ja käyttäjälle.</p><p>Markkinoilla kansalaiset jaetaan erilaisiin asiakasryhmiin. Yhteiskunnallisesti ryhmät voidaan kohdistaa uusiin asiakassuhteisiin, jolloin asiakkuudet ovat myös osittain ketjutettuja toisiinsa nähden. Kuntalainen on nyt järjestelmien luokittelema asiakas, jonka puolesta yhteiskunta tekee ulkopuolisia sitoumuksia. Siis hankkii ja kilpailuttaa palveluja, mutta verovaroilla tai asiakkaan itse maksettavaksi. Esimerkiksi monet kunnat ovat ulkoistaneet laskujen perinnän. Mitä asiasta on seurannut, kun mukaan on tullut uusi toimija eli välikäsi? Palvelun käyttäjä joutuu ulkopuolisen asiakassuhteen osapuoleksi. Nämä uudet palvelujen ketjutusjärjestelmät tulevat esille esimerkiksi silloin, kun laskujen maksaminen myöhästyy, oli se sitten tahallista tai tahatonta. &nbsp;</p><p>Tästä syystä pitää olla etukäteen selvillä</p><ul><li>mikä on yhteiskunnan lakisääteinen velvoite ja asiakaslupaus ulkoistuksissa?</li><li>mikä on palveluyrityksen kuten esimerkiksi perintätoimiston asiakaslupaus ja yhteiskunnallinen vastuu kansalaisia kohtaan?</li></ul><p>Tilanne on sikäli erikoinen, että kunnan pakkojäsenestä tulee mahdollisesti ulkopuolisen yrityksen pakkoasiakas, vaikka kyseessä on kuitenkin julkinen palvelu. Tällöin moni asia on jo mennyt vikaan. Kuntalaisen kannalta hyvinvointiyhteiskunta ei toimi, yhteisöllisyys horjuu ja syntyy turhaa tarpeettomuuden tunnetta. Isoimmat kulut yhteiskunta maksaa osattomuuden, voimattomuuden ja luovuttamisen takia, jos raha on ainoa arvon mittari. Yhteiskunnan kannalta tilanne on ongelmallinen uskottavuuden, maineen ja kansalaisten luottamuksen kannalta. Vaarana on, että tarpeettomat ja kasvaneet kulutkin jäävät yhteiskunnan vastuulle.</p><p>Kaikki nämä seikat ovat vielä esimerkiksi sote- ja maakuntauudistuksen osalta edessä. Poliitikkojen vastuulla onkin, että yhteiskunnan rakenteet ovat terveet, toimivat ja ihmislähtöiset. Päättäjien ei kannata toimia arvottomasti ja menettää yhteyttä kansalaisiin. Maineriskien toteutuminen on jo hävittänyt politiikan arvoa kansalaisten silmissä aivan riittävästi, sillä asiat ovat kansalaisille sitä miltä ne näyttävät.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yhteiskunnan toiminnan odotetaan olevan tasapainoista, täyttävän kansalaisten odotukset ja tarpeet. Palvelujen pirstoutuminen tuo mukanaan kuitenkin jatkuvasti uusia asiakassuhteita ja välikäsiä. Osa niistä on vapaaehtoisia, mutta osa tulee pakon kautta. Markkinamekanismit toimivat markkinoilla, mutta huomioivatko ne yhteiskunnan edellyttämät inhimilliset tekijät?

Presidentinvaalien yhteydessä olemme saaneet seurata arvokeskustelua. Tässä keskustelussa on ollut esillä monenlaisia teemoja. Ihmisten arkisessa elämässä kuitenkin oikeasti vasta nähdään millä keinoilla arvoja toteutetaan.

Yhtenä esimerkkinä keskustelujen aiheista oli esille otettu 90-luvun velkaantuneiden tilanne, joka odottaa edelleen lopullista ratkaisua. Moni silloisista yrittäjistä ajautui tilanteeseen aivan muusta kuin omasta syystään. Luotettuina neuvonantajina tuolloin olleet pankit pystyivät pesemään kätensä ongelmista, mutta yrittäjille ne jäivät taakaksi lopuksi elämää. Tosin koko yhteiskunta on maksanut tätä tarpeetonta taakkaa jo vuosikymmeniä ja tietoisesti.

Rakenteiden muutospaineet tekevät velka-asioista nytkin ajankohtaisen, kun tarkastellaan julkisen ja yksityisen sektorin yhdyspintaa. Julkinen sektori ulkoistaa koko ajan rutiineja ja toimintojaan yksityisille toimijoille. Lähtökohtaisesti toimintojen järjestelyissä ei ole huomauttamista, mutta toimintatapojen ja -kulttuurien muuttaminen edellyttää huolellisuutta, vastuullisuutta ja asiakasnäkökulmien huomioimista.

Palvelurakenteiden muutoksiin saattaa piiloutua yhteiskunnallisia ansoja, menettelyjä tai tilanteisiin soveltumatonta toimintakulttuuria. Yhteiskuntaan syntyy näin arvojen patoutumia, mikäli toimintaprosessit ja -ketjut eivät ole toimivia sekä tarkoituksenmukaisia. Itse toiminnasta saattaa tulla tärkeämpää kuin palvelusta tai sen vaikutuksista asiakkaalle. Monissa yhteyksissä toimijat eivät tunnista asiakastaan, mutta palvelun yhteiskunnallinen maksaja on tiedossa.

Pohditaanpa hieman yhteiskunnan toiminnan tehokkuutta, oikeudenmukaisuutta ja tarkoituksenmukaisuutta. Julkinen raha kiertää, mutta mukaan tulevat uudet ja erilaiset velkasuhteet tai niiden mahdollisuudet. Tiedetäänkö, että kuka on myyjä ja kuka on asiakas sekä mihin arvoa kertyy?

Tärkeysjärjestys riippuu tietysti aina tilanteen mukaisista rooleista ja katsontakannasta eli arvoista, ihanteista ja käsityksestä mikä on kenellekin oikein ja hyväksi.

Kunta järjestää ja/tai tuottaa kuntalaisille eli omistaja-asiakkailleen palveluja, joiden kulut katetaan verovaroista ja osittain palveluista perittävillä maksuilla. Näissä palveluketjujen pilkkomisessa ja ulkoistamisissa on oltava huolellinen, ettei asiakas joudu tarpeettomien tai jopa kohtuuttomien toimien kohteeksi. Yhteiskunta ei voi lakaista pöydän alle muutoksista aiheutuvia kuluja, pahoinvointia tai kuluautomaatteja, vaan niiden syntyminen pitää estää.

Julkisen sektorin tuottavuutta pyritään kuitenkin kasvattamaan ulkoistamisilla, jolloin on purettu omia järjestelmiä kuten muun muassa taloushallinnon palveluja, esimerkiksi laskuttamista ja perintää. Mikäli palvelut toimivat moitteettomasti, ei pitäisi olla merkitystä tai kustannusvaikutuksia yhteiskunnalle kuka palvelut laskuttaa, oli laskutus- tai perintäpalvelun tuottajana kuka tahansa. Tilanne muuttuu, kun mukaan tulevat erityiset tilanteet kuten vähävaraisuus, vanhuus, sairaudet tai muu poikkeava tilanne. Tällöin ei ulkoistettu järjestelmä enää tunnistakaan asiakkaan tilannetta, vaan käynnistyy turhaa byrokratiaa ja tapahtumien kierre. Nämä joustamattomat tilanteet aiheuttavat arvopatoumia ja suoranaisia menetyksiä palvelun maksajalle eli kunnalle ja käyttäjälle.

Markkinoilla kansalaiset jaetaan erilaisiin asiakasryhmiin. Yhteiskunnallisesti ryhmät voidaan kohdistaa uusiin asiakassuhteisiin, jolloin asiakkuudet ovat myös osittain ketjutettuja toisiinsa nähden. Kuntalainen on nyt järjestelmien luokittelema asiakas, jonka puolesta yhteiskunta tekee ulkopuolisia sitoumuksia. Siis hankkii ja kilpailuttaa palveluja, mutta verovaroilla tai asiakkaan itse maksettavaksi. Esimerkiksi monet kunnat ovat ulkoistaneet laskujen perinnän. Mitä asiasta on seurannut, kun mukaan on tullut uusi toimija eli välikäsi? Palvelun käyttäjä joutuu ulkopuolisen asiakassuhteen osapuoleksi. Nämä uudet palvelujen ketjutusjärjestelmät tulevat esille esimerkiksi silloin, kun laskujen maksaminen myöhästyy, oli se sitten tahallista tai tahatonta.  

Tästä syystä pitää olla etukäteen selvillä

  • mikä on yhteiskunnan lakisääteinen velvoite ja asiakaslupaus ulkoistuksissa?
  • mikä on palveluyrityksen kuten esimerkiksi perintätoimiston asiakaslupaus ja yhteiskunnallinen vastuu kansalaisia kohtaan?

Tilanne on sikäli erikoinen, että kunnan pakkojäsenestä tulee mahdollisesti ulkopuolisen yrityksen pakkoasiakas, vaikka kyseessä on kuitenkin julkinen palvelu. Tällöin moni asia on jo mennyt vikaan. Kuntalaisen kannalta hyvinvointiyhteiskunta ei toimi, yhteisöllisyys horjuu ja syntyy turhaa tarpeettomuuden tunnetta. Isoimmat kulut yhteiskunta maksaa osattomuuden, voimattomuuden ja luovuttamisen takia, jos raha on ainoa arvon mittari. Yhteiskunnan kannalta tilanne on ongelmallinen uskottavuuden, maineen ja kansalaisten luottamuksen kannalta. Vaarana on, että tarpeettomat ja kasvaneet kulutkin jäävät yhteiskunnan vastuulle.

Kaikki nämä seikat ovat vielä esimerkiksi sote- ja maakuntauudistuksen osalta edessä. Poliitikkojen vastuulla onkin, että yhteiskunnan rakenteet ovat terveet, toimivat ja ihmislähtöiset. Päättäjien ei kannata toimia arvottomasti ja menettää yhteyttä kansalaisiin. Maineriskien toteutuminen on jo hävittänyt politiikan arvoa kansalaisten silmissä aivan riittävästi, sillä asiat ovat kansalaisille sitä miltä ne näyttävät.

]]>
0 http://keijohouhala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250387-perinta-velka-vai-arvokkaat-palvelut#comments Arvot Asiakaslupaus Kansalaisyhteiskunta Maakuntauudistus Oikeusturva Sat, 03 Feb 2018 12:00:55 +0000 Keijo Houhala http://keijohouhala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250387-perinta-velka-vai-arvokkaat-palvelut
Teen kaikkeni sinun puolestasi http://tuomaskoivuniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250335-teen-kaikkeni-sinun-puolestasi <p>Muistan sen kuin eilisen päivän, kun ensimmäinen lapsemme syntyi. Kun vastasyntyneen itku kajahti synnytyssalissa ilmoille, sisälläni kulki täysin ennen kokematon tunne, väristys ja liikutus siitä, että oma ja vaimoni elämä on nyt peruuttamattomasti muuttunut. Meillä on vastuu pienestä pojasta, hänen hyvinvoinnistaan ja kasvatuksestaan koko loppuelämämme ajan.</p><p>Yhteiskuntahan on tätä nykyä toki alusta lähtien mukana tuossa hyvinvointi- ja kasvatustyössä ja -vastuussa. Ja valitettavasti joskus käy niin, että osa vanhemmista ei halua tai osaa kantaa ensisijaista vastuuta tuosta tehtävästä, vaan sen on yhteiskunnan ja sijaishuoltajien otettava. Joskus miettii, mikä näihin tapauksiin on syynä? Sekö, etteivät vanhemmat ole itse lapsuudessaan kokeneet rakkauden ja välittämisen lämpöä?</p><p>Kun sain pojan ensimmäisen kerran syliini, rakastuin häneen heti syvästi ja pysyvästi. Samalla lupasin itselleni, että niin kauan kuin elän, olen valmis tekemään ja uhraamaan kaikkeni tuon pienen ja viattoman lapsen hyvän elämän rakentamiseksi.</p><p>Lapsen kasvaessa tulee eteen elämänhetkiä ja ristiriitatilanteita, jotka varsinkin esikoislapsen ollessa kyseessä tulevat vanhemmille vastaan ensimmäistä kertaa. Lapsi kasvattaa silloin vanhempiaan yhtä paljon kuin vanhemmat häntä. Ilon hetkillä on hyvä riemuita lapsen mukana, epävarmuuden hetkillä on hyvä rohkaista, surun hetkellä lohduttaa ja riitahetkinä on aika antaa lapselle anteeksi. Rakkaus ja välittäminen ovat parhaimpia kasvattamisen keinoja lapsen tiellä kohti aikuisuutta ja mahdollisesti omaa vanhemmuutta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Muistan sen kuin eilisen päivän, kun ensimmäinen lapsemme syntyi. Kun vastasyntyneen itku kajahti synnytyssalissa ilmoille, sisälläni kulki täysin ennen kokematon tunne, väristys ja liikutus siitä, että oma ja vaimoni elämä on nyt peruuttamattomasti muuttunut. Meillä on vastuu pienestä pojasta, hänen hyvinvoinnistaan ja kasvatuksestaan koko loppuelämämme ajan.

Yhteiskuntahan on tätä nykyä toki alusta lähtien mukana tuossa hyvinvointi- ja kasvatustyössä ja -vastuussa. Ja valitettavasti joskus käy niin, että osa vanhemmista ei halua tai osaa kantaa ensisijaista vastuuta tuosta tehtävästä, vaan sen on yhteiskunnan ja sijaishuoltajien otettava. Joskus miettii, mikä näihin tapauksiin on syynä? Sekö, etteivät vanhemmat ole itse lapsuudessaan kokeneet rakkauden ja välittämisen lämpöä?

Kun sain pojan ensimmäisen kerran syliini, rakastuin häneen heti syvästi ja pysyvästi. Samalla lupasin itselleni, että niin kauan kuin elän, olen valmis tekemään ja uhraamaan kaikkeni tuon pienen ja viattoman lapsen hyvän elämän rakentamiseksi.

Lapsen kasvaessa tulee eteen elämänhetkiä ja ristiriitatilanteita, jotka varsinkin esikoislapsen ollessa kyseessä tulevat vanhemmille vastaan ensimmäistä kertaa. Lapsi kasvattaa silloin vanhempiaan yhtä paljon kuin vanhemmat häntä. Ilon hetkillä on hyvä riemuita lapsen mukana, epävarmuuden hetkillä on hyvä rohkaista, surun hetkellä lohduttaa ja riitahetkinä on aika antaa lapselle anteeksi. Rakkaus ja välittäminen ovat parhaimpia kasvattamisen keinoja lapsen tiellä kohti aikuisuutta ja mahdollisesti omaa vanhemmuutta.

]]>
0 http://tuomaskoivuniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250335-teen-kaikkeni-sinun-puolestasi#comments Arvot Lapset Perhe Vanhemmuus Fri, 02 Feb 2018 18:07:04 +0000 Tuomas Koivuniemi http://tuomaskoivuniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250335-teen-kaikkeni-sinun-puolestasi