Helsingin kuntapolitiikka http://steffers.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/169144/all Tue, 19 Jun 2018 20:10:00 +0300 fi Veroeuroja ei ole tarkoitettu laittoman toiminnan tukemiseen http://marirantanen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257166-veroeuroja-ei-ole-tarkoitettu-laittoman-toiminnan-tukemiseen <p>Helsingin kuntapolitiikka saa yhä erikoisempia piirteitä. Ensin Helsinki päätti marraskuussa 2017 laittomasti maassa olevien palveluiden laajentamisesta. Nyt Helsingin sosiaali- ja terveyslautakunta päätti selvityttää huumeiden käyttöön tarkoitettujen valvottujen tilojen käyttöönottoa. Molemmat aloitteet ovat luonnollisesti olleet muiden paitsi Perussuomalaisten innokkaasti tukemia.</p><p>Nyt siis uutena ajatuksena on se, että suonensisäisiä huumeita käyttävä voisi tulla pistämään itseään terveydenhuoltohenkilöstön valvonnassa kaupungin tiloihin. Ja luonnollisesti toiminta maksetaan sosiaali- ja terveysviraston budjetista. Eräs Kokoomuksen kaupunginvaltuutettu ehätti jo esittää omassa aloitteessaan lisäksi sitä, että huumeiden käyttäjät voisivat testauttaa huumausaineensa sisällön, vahvuuden ja puhtauden kaupungin järjestämissä tiloissa veronmaksajien rahoilla.</p><p><a href="https://www.hel.fi/static/public/hela/Sosiaali-_ja_terveyslautakunta/Suomi/Esitys/2018/Sote_2018-06-19_Sotelk_12_El/D8090AAB-6A01-C8E1-A91D-63FD7EC00002/Sosiaali-_ja_terveyslautakunnan_lausunto_kaupungin.pdf" title="https://www.hel.fi/static/public/hela/Sosiaali-_ja_terveyslautakunta/Suomi/Esitys/2018/Sote_2018-06-19_Sotelk_12_El/D8090AAB-6A01-C8E1-A91D-63FD7EC00002/Sosiaali-_ja_terveyslautakunnan_lausunto_kaupungin.pdf">https://www.hel.fi/static/public/hela/Sosiaali-_ja_terveyslautakunta/Suo...</a></p><p>Mitä ihmettä? Mistä lähtien poliitikot ovat voineet jättää huomiotta Suomen lain? Mistä lähtien eduskunnassa olevien lainsäädäntötyötä tekevien puolueiden näkemyksissä laeilla ei ole enää merkitystä kun tehdään oman ideologian mukaista muka-humaania politiikkaa?</p><p>Minä lähden siitä, että huumausaineet sekä niiden käyttö on kriminalisoitu Suomessa. Näin ollen en voi ymmärtää miten Helsingin kaupunki voisi olla tukemassa toimintaa, joka on yksiselitteisesti ristiriidassa lain kanssa. On selvää, että kukaan ei halua kenenkään olevan riippuvainen huumausaineista. Se on sekä ihmiselle itselleen että hänen läheisilleen valtavan kova ja raskas, musta maailma. Yhteiskunta ei voi kuitenkaan olla se taho, joka hyväksyy toiminnan. Sen sijaan yhteiskunnan tulee olla se taho, joka ojentaa auttavan kätensä tilanteessa jossa ihminen haluaa irti huumeista ja mukaan terveelliseen, normaaliin arkeen. Kun apua huumekoukusta pois pääsyyn pyydetään, on palvelun oltava matalalla kynnyksellä nopeaa ja riittävän pitkää apua huomioiden myös läheiset.</p><p>Tämä nyt meneillään oleva nk. humaani päihdepolitiikka on tuottanut mm. Ruusulankadun asuntolan tyyppisiä yksiköitä, joiden antama hoito ja tuki ei tosiasiassa ole tuottanut kovin hyviä tuloksia päihteettömän elämän näkökulmasta.</p><p>Tein sosiaali- ja terveyslautakunnassa jälleen kannattamattoman palautusesityksen turvallisia huumeidenkäyttötiloja koskevassa aloitevastauksessa:</p><p><em>&rdquo;Esitän asiaa palautettavaksi seuraavin perustein:</em></p><p><em>Yhteiskunnan, tässä tapauksessa Helsingin kaupungin on noudatettava tarkoin toiminnassaan lakia. Suomen rikoslaki määrittelee huumausaineen käyttörikoksen ja aloite on ristiriidassa voimassaolevan lainsäädännön kanssa. On kestämätön ajatus, että julkinen toimija voisi olla tukemassa osaltaan laitonta toimintaa viran- ja/tai toimenhaltijoiden valvonnassa. Myös poliisi lainvalvojana lausunnossaan pitää aloitetta ristiriidassa voimassaolevan lainsäädännön kanssa.</em></p><p><em>Helsingin kaupunki ei voi olla huumausaineiden käyttäjän toiminnan hyväksyjä. Hyvin usein raitistuneiden päihteidenkäyttäjien kertomuksista tulee ilmi se seikka, että he tarvitsivat toiminnalleen yhden hyväksyjän päihteiden täyttämässä elämässään. Tämä hyväksyjä ei voi olla yhteiskunta. Sen sijaan yhteiskunnan tulee tarjota auttavaa kättä tilanteessa, jossa päihteidenkäyttäjä haluaa raitistua ja pyrkii takaisin terveelliseen ja normaaliin elämään.</em></p><p><em>Huumausaineiden käyttäjä on täysin tietoinen riskistä, jonka hän ottaa ostaessaan laitonta ja tuntematonta huumausainetta kadulta. Aineen sisältöä ja vahvuutta ei voi tietää, ei myöskään sitä millaisella annoksella ainetta tulisi käyttää. On erikoinen ajatus, että tätä riskiä hallittaisiin verorahoitteisen julkisen sektorin toimesta. Vastuu on yksilöllä laittomasta toiminnasta ja julkisen sektorin tulee olla apuna silloin kun ihminen ei enää halua olla mukana laittomassa päihteiden maailmassa. </em></p><p><em>Aloitteessa esitetty uusi toimintamalli tuottaisi lisää menoja sillä valvotut turvalliset huumeidenkäyttötilat vaatisivat terveydenhuoltohenkilökuntaa sekä henkilökunnan turvallisuudesta vastaavaa henkilökuntaa. Olisi huomattavasti asiallisempaa ja todennäköisesti tehokkaampaa sijoittaa tämä henkilökunta sekä päihteidenkäytön ennaltaehkäisyyn että vieroittautumiseen ja kuntoutumiseen.</em></p><p><em>Päihteidenkäyttäjien asiallinen ja inhimillinen kohtaaminen ja kohtelu ei ole riippuvainen siitä, kuinka pitkälle yhteiskunta on valmis hyväksymään elämäntavan ja riippuvuuden. Inhimillisyys ja asiallisuus mitataan siinä, miten yhteiskunta on valmis auttamaan siinä kohdassa kun päihteidenkäyttäjä haluaa irti päihteistä. Silloin nopea ja tehokas apu matalalla kynnyksellä ja riittävän pitkään hoitoon on tarpeen.&rdquo;</em></p><p>Ensin piikkien vaihtopisteet, nyt piikityspaikat ja seuraavaksiko tietyistä puolueista esitetään puhtaita aineita jaettavaksi? Kaikki tämä terveyden edistämisen ja inhimillisemmän päihdepolitiikan näkökulmasta. Erikoinen on poliittinen maailma. Todella. Etenkin veronmaksajan näkökulmasta.</p><p>Laittomasti maassa olevia kutsutaan muissa puolueissa paperittomiksi. Pian näemme varmasti sen, että päihdeongelmainen tai huumeidenkäyttäjä onkin itselääkitsijä? Näin laiton toiminta voidaan näppärästi häivyttää termistöllä ja saada legitimoitua yltiö-ideologinen politiikka.</p><p>Mitä ihmettä Helsinki? Mitä ihmettä helsinkiläiset?</p><p>I rest my case.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Helsingin kuntapolitiikka saa yhä erikoisempia piirteitä. Ensin Helsinki päätti marraskuussa 2017 laittomasti maassa olevien palveluiden laajentamisesta. Nyt Helsingin sosiaali- ja terveyslautakunta päätti selvityttää huumeiden käyttöön tarkoitettujen valvottujen tilojen käyttöönottoa. Molemmat aloitteet ovat luonnollisesti olleet muiden paitsi Perussuomalaisten innokkaasti tukemia.

Nyt siis uutena ajatuksena on se, että suonensisäisiä huumeita käyttävä voisi tulla pistämään itseään terveydenhuoltohenkilöstön valvonnassa kaupungin tiloihin. Ja luonnollisesti toiminta maksetaan sosiaali- ja terveysviraston budjetista. Eräs Kokoomuksen kaupunginvaltuutettu ehätti jo esittää omassa aloitteessaan lisäksi sitä, että huumeiden käyttäjät voisivat testauttaa huumausaineensa sisällön, vahvuuden ja puhtauden kaupungin järjestämissä tiloissa veronmaksajien rahoilla.

https://www.hel.fi/static/public/hela/Sosiaali-_ja_terveyslautakunta/Suomi/Esitys/2018/Sote_2018-06-19_Sotelk_12_El/D8090AAB-6A01-C8E1-A91D-63FD7EC00002/Sosiaali-_ja_terveyslautakunnan_lausunto_kaupungin.pdf

Mitä ihmettä? Mistä lähtien poliitikot ovat voineet jättää huomiotta Suomen lain? Mistä lähtien eduskunnassa olevien lainsäädäntötyötä tekevien puolueiden näkemyksissä laeilla ei ole enää merkitystä kun tehdään oman ideologian mukaista muka-humaania politiikkaa?

Minä lähden siitä, että huumausaineet sekä niiden käyttö on kriminalisoitu Suomessa. Näin ollen en voi ymmärtää miten Helsingin kaupunki voisi olla tukemassa toimintaa, joka on yksiselitteisesti ristiriidassa lain kanssa. On selvää, että kukaan ei halua kenenkään olevan riippuvainen huumausaineista. Se on sekä ihmiselle itselleen että hänen läheisilleen valtavan kova ja raskas, musta maailma. Yhteiskunta ei voi kuitenkaan olla se taho, joka hyväksyy toiminnan. Sen sijaan yhteiskunnan tulee olla se taho, joka ojentaa auttavan kätensä tilanteessa jossa ihminen haluaa irti huumeista ja mukaan terveelliseen, normaaliin arkeen. Kun apua huumekoukusta pois pääsyyn pyydetään, on palvelun oltava matalalla kynnyksellä nopeaa ja riittävän pitkää apua huomioiden myös läheiset.

Tämä nyt meneillään oleva nk. humaani päihdepolitiikka on tuottanut mm. Ruusulankadun asuntolan tyyppisiä yksiköitä, joiden antama hoito ja tuki ei tosiasiassa ole tuottanut kovin hyviä tuloksia päihteettömän elämän näkökulmasta.

Tein sosiaali- ja terveyslautakunnassa jälleen kannattamattoman palautusesityksen turvallisia huumeidenkäyttötiloja koskevassa aloitevastauksessa:

”Esitän asiaa palautettavaksi seuraavin perustein:

Yhteiskunnan, tässä tapauksessa Helsingin kaupungin on noudatettava tarkoin toiminnassaan lakia. Suomen rikoslaki määrittelee huumausaineen käyttörikoksen ja aloite on ristiriidassa voimassaolevan lainsäädännön kanssa. On kestämätön ajatus, että julkinen toimija voisi olla tukemassa osaltaan laitonta toimintaa viran- ja/tai toimenhaltijoiden valvonnassa. Myös poliisi lainvalvojana lausunnossaan pitää aloitetta ristiriidassa voimassaolevan lainsäädännön kanssa.

Helsingin kaupunki ei voi olla huumausaineiden käyttäjän toiminnan hyväksyjä. Hyvin usein raitistuneiden päihteidenkäyttäjien kertomuksista tulee ilmi se seikka, että he tarvitsivat toiminnalleen yhden hyväksyjän päihteiden täyttämässä elämässään. Tämä hyväksyjä ei voi olla yhteiskunta. Sen sijaan yhteiskunnan tulee tarjota auttavaa kättä tilanteessa, jossa päihteidenkäyttäjä haluaa raitistua ja pyrkii takaisin terveelliseen ja normaaliin elämään.

Huumausaineiden käyttäjä on täysin tietoinen riskistä, jonka hän ottaa ostaessaan laitonta ja tuntematonta huumausainetta kadulta. Aineen sisältöä ja vahvuutta ei voi tietää, ei myöskään sitä millaisella annoksella ainetta tulisi käyttää. On erikoinen ajatus, että tätä riskiä hallittaisiin verorahoitteisen julkisen sektorin toimesta. Vastuu on yksilöllä laittomasta toiminnasta ja julkisen sektorin tulee olla apuna silloin kun ihminen ei enää halua olla mukana laittomassa päihteiden maailmassa.

Aloitteessa esitetty uusi toimintamalli tuottaisi lisää menoja sillä valvotut turvalliset huumeidenkäyttötilat vaatisivat terveydenhuoltohenkilökuntaa sekä henkilökunnan turvallisuudesta vastaavaa henkilökuntaa. Olisi huomattavasti asiallisempaa ja todennäköisesti tehokkaampaa sijoittaa tämä henkilökunta sekä päihteidenkäytön ennaltaehkäisyyn että vieroittautumiseen ja kuntoutumiseen.

Päihteidenkäyttäjien asiallinen ja inhimillinen kohtaaminen ja kohtelu ei ole riippuvainen siitä, kuinka pitkälle yhteiskunta on valmis hyväksymään elämäntavan ja riippuvuuden. Inhimillisyys ja asiallisuus mitataan siinä, miten yhteiskunta on valmis auttamaan siinä kohdassa kun päihteidenkäyttäjä haluaa irti päihteistä. Silloin nopea ja tehokas apu matalalla kynnyksellä ja riittävän pitkään hoitoon on tarpeen.”

Ensin piikkien vaihtopisteet, nyt piikityspaikat ja seuraavaksiko tietyistä puolueista esitetään puhtaita aineita jaettavaksi? Kaikki tämä terveyden edistämisen ja inhimillisemmän päihdepolitiikan näkökulmasta. Erikoinen on poliittinen maailma. Todella. Etenkin veronmaksajan näkökulmasta.

Laittomasti maassa olevia kutsutaan muissa puolueissa paperittomiksi. Pian näemme varmasti sen, että päihdeongelmainen tai huumeidenkäyttäjä onkin itselääkitsijä? Näin laiton toiminta voidaan näppärästi häivyttää termistöllä ja saada legitimoitua yltiö-ideologinen politiikka.

Mitä ihmettä Helsinki? Mitä ihmettä helsinkiläiset?

I rest my case.

 

]]>
11 http://marirantanen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257166-veroeuroja-ei-ole-tarkoitettu-laittoman-toiminnan-tukemiseen#comments Helsingin kuntapolitiikka Helsinki Huumausaineet Tue, 19 Jun 2018 17:10:00 +0000 Mari Rantanen http://marirantanen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257166-veroeuroja-ei-ole-tarkoitettu-laittoman-toiminnan-tukemiseen
Yli 18-v. omaishoitajien päätöksiä jatketaan Hgissä kohukriteerien pohjalta http://reettaangelvoriipinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235158-yli-18-vuotiaiden-omaishoitajien-paatoksia-jatketaan-kohukriteerien-pohjalta <p>Viime kuussa uutisoitiin näyttävästi miten Helsingin sote-lautakunta jäädytti alle 18-vuotiaiden omaishoidon päätökset. Turuilla ja toreilla kiertäessä allekirjoittaneen korviin on kuitenkin kiirinyt, että Helsingissä jatketaan edelleen yli 18-vuotiaiden omaishoidon päätöksiä uusien kriteerien turvin. &nbsp;Mitä ihmettä?! Juuri olemme viime kuukaudet saaneet lehdistä lukea uusien kriteerien olevan vähintäänkin kyseenalaiset, koska niissä on monien mielestä otettu tukea alentavina seikkoina huomioon mm. hoidettavan koulun käyntiä, omaishoitajan työssäkäyntiä ja hoidettavan päivätoimintaa. Myöskään hoidettavan avuntarvetta lisäävinä seikkoina ei olla otettu huomioon hoidettavan aistivammoja, esimerkiksi näkö-, kuulo-, ja/tai puhevammaa. Monenlaisia muitakin puutteita on löydetty ja ensimmäisen kantelunkin oikeusasiamiehelle ovat toimittaneet omaishoitajia ja vammaisia lapsia edustavat järjestöt. Eli lasten osalta omaishoitajien hätähuuto kuultiin, mutta entäs sitten aikuiset?</p><p><br />Yhdenvertaisuuslaki lähtee siitä, että kaikki ihmiset ovat lain edessä samanarvoiset. On yleisen oikeustajun vastaista jäädyttää vain alle 18-vuotiaiden osalta omaishoidon päätökset, mutta jatkaa niitä yli 18-vuotiaiden osalta. Varsinkin, kun päätösten pohjana käytetyissä kriteereissä havaittiin valuvikoja. Sote-lautakunta tekikin siis puoliksi oikein, kun jäädytti lasten osalta uudet päätökset. Suurin osa omaishoitajista ja heidän hoidettavista ovat kuitenkin yli 18-vuotiaita. Heidän osalta uusia päätöksiä jatketaan huolimatta älämölöstä, jonka uudet kriteerit ovat aikaansaaneet. On vähintäänkin arveluttavaa jatkaa päätösten tekemistä tilanteessa, jossa ne ovat jo synnyttäneet yleisen epävarmuuden tilan, useita muutoksenhakuja ja jo yhden kantelun oikeusasiamiehelle.&nbsp;</p><p>Omaishoito-keskustelussa ja sen aikaansaamassa päätöksenteossa nähdään julkisuuden vaikutus päätöksentekoon. Kun julkisuudessa keskusteltiin ainoastaan alle 18-vuotiaista, niin päätös tehtiin ainoastaan alle 18-vuotiaista. Näin ei saisi olla, että oikeutta jaetaan asian saaman julkisuuden &nbsp;pohjalta.&nbsp;</p><p>Itse veljeni omaishoitajana olen sitä mieltä, että päätökset myös yli 18-vuotiaiden osalta tulisi jäädyttää, varsinkin, jos ne ovat tuomassa leikkauksia omaishoitajien asemaan. Muuten tulemme näkemään Helsingissä loppuvuodesta ennennäkemättömän tulvan muutoksenhakuja omaishoidon asiassa. Jokainen muutoksenhaku ja sen jälkeinen hallinto-oikeusprosessi on inhimillinen riski ja koetus niin omaishoidettavalle kuin myös hänen läheiselleen. Ohjeistukset, joiden nojalla päätöksiä tehdään tuhansille ihmisille pitäisi ensin huolellisesti tutkia ja saattaa poliittiseen päätöksentekoon ennen niiden toimeenpanoa. Nykytilanne, jossa hutkitaan sinne tänne ja sitten vasta mietitään inhimillisiä seurauksia, on vähintäänkin kyseenalaista. Myös ainoastaan mediajulkisuuden kautta toteutunut oikeudenmukaisuus tulisi kyseenalaistaa &ndash; tarvitseeko kohta jokaisen omaishoitajan ja hänen hoidettavansa tulla julkisuuteen saadakseen oikeutta?!&nbsp;</p><p>Hoidettavan avun tarve ja hoidon sitovuus sekä vaativuus tulisi olla ratkaiseva tekijä omaishoidon tukea määriteltäessä - ei hoidettavan ikä. Vastakkainasettelu alle- ja yli 18-vuotiaiden omaishoitajien osalta tulisi lopettaa. Siksi sote-lautakunnan tulisi jäädyttää päätökset myös yli 18-vuotiaiden osalta.</p><p>Omaishoidon tuen myöntämiskriteerit yli 18-vuotiaille:&nbsp;http://www.hel.fi/static/sote/omaishoito/vamty/kriteerit-yli-18-vuotiaat.pdf</p><p>Omaishoidon tuen myöntämiskriteerit alle 18-vuotiaille:&nbsp;http://www.hel.fi/static/sote/omaishoito/vamty/kriteerit-lapset.pdf</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viime kuussa uutisoitiin näyttävästi miten Helsingin sote-lautakunta jäädytti alle 18-vuotiaiden omaishoidon päätökset. Turuilla ja toreilla kiertäessä allekirjoittaneen korviin on kuitenkin kiirinyt, että Helsingissä jatketaan edelleen yli 18-vuotiaiden omaishoidon päätöksiä uusien kriteerien turvin.  Mitä ihmettä?! Juuri olemme viime kuukaudet saaneet lehdistä lukea uusien kriteerien olevan vähintäänkin kyseenalaiset, koska niissä on monien mielestä otettu tukea alentavina seikkoina huomioon mm. hoidettavan koulun käyntiä, omaishoitajan työssäkäyntiä ja hoidettavan päivätoimintaa. Myöskään hoidettavan avuntarvetta lisäävinä seikkoina ei olla otettu huomioon hoidettavan aistivammoja, esimerkiksi näkö-, kuulo-, ja/tai puhevammaa. Monenlaisia muitakin puutteita on löydetty ja ensimmäisen kantelunkin oikeusasiamiehelle ovat toimittaneet omaishoitajia ja vammaisia lapsia edustavat järjestöt. Eli lasten osalta omaishoitajien hätähuuto kuultiin, mutta entäs sitten aikuiset?


Yhdenvertaisuuslaki lähtee siitä, että kaikki ihmiset ovat lain edessä samanarvoiset. On yleisen oikeustajun vastaista jäädyttää vain alle 18-vuotiaiden osalta omaishoidon päätökset, mutta jatkaa niitä yli 18-vuotiaiden osalta. Varsinkin, kun päätösten pohjana käytetyissä kriteereissä havaittiin valuvikoja. Sote-lautakunta tekikin siis puoliksi oikein, kun jäädytti lasten osalta uudet päätökset. Suurin osa omaishoitajista ja heidän hoidettavista ovat kuitenkin yli 18-vuotiaita. Heidän osalta uusia päätöksiä jatketaan huolimatta älämölöstä, jonka uudet kriteerit ovat aikaansaaneet. On vähintäänkin arveluttavaa jatkaa päätösten tekemistä tilanteessa, jossa ne ovat jo synnyttäneet yleisen epävarmuuden tilan, useita muutoksenhakuja ja jo yhden kantelun oikeusasiamiehelle. 

Omaishoito-keskustelussa ja sen aikaansaamassa päätöksenteossa nähdään julkisuuden vaikutus päätöksentekoon. Kun julkisuudessa keskusteltiin ainoastaan alle 18-vuotiaista, niin päätös tehtiin ainoastaan alle 18-vuotiaista. Näin ei saisi olla, että oikeutta jaetaan asian saaman julkisuuden  pohjalta. 

Itse veljeni omaishoitajana olen sitä mieltä, että päätökset myös yli 18-vuotiaiden osalta tulisi jäädyttää, varsinkin, jos ne ovat tuomassa leikkauksia omaishoitajien asemaan. Muuten tulemme näkemään Helsingissä loppuvuodesta ennennäkemättömän tulvan muutoksenhakuja omaishoidon asiassa. Jokainen muutoksenhaku ja sen jälkeinen hallinto-oikeusprosessi on inhimillinen riski ja koetus niin omaishoidettavalle kuin myös hänen läheiselleen. Ohjeistukset, joiden nojalla päätöksiä tehdään tuhansille ihmisille pitäisi ensin huolellisesti tutkia ja saattaa poliittiseen päätöksentekoon ennen niiden toimeenpanoa. Nykytilanne, jossa hutkitaan sinne tänne ja sitten vasta mietitään inhimillisiä seurauksia, on vähintäänkin kyseenalaista. Myös ainoastaan mediajulkisuuden kautta toteutunut oikeudenmukaisuus tulisi kyseenalaistaa – tarvitseeko kohta jokaisen omaishoitajan ja hänen hoidettavansa tulla julkisuuteen saadakseen oikeutta?! 

Hoidettavan avun tarve ja hoidon sitovuus sekä vaativuus tulisi olla ratkaiseva tekijä omaishoidon tukea määriteltäessä - ei hoidettavan ikä. Vastakkainasettelu alle- ja yli 18-vuotiaiden omaishoitajien osalta tulisi lopettaa. Siksi sote-lautakunnan tulisi jäädyttää päätökset myös yli 18-vuotiaiden osalta.

Omaishoidon tuen myöntämiskriteerit yli 18-vuotiaille: http://www.hel.fi/static/sote/omaishoito/vamty/kriteerit-yli-18-vuotiaat.pdf

Omaishoidon tuen myöntämiskriteerit alle 18-vuotiaille: http://www.hel.fi/static/sote/omaishoito/vamty/kriteerit-lapset.pdf

]]>
0 http://reettaangelvoriipinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235158-yli-18-vuotiaiden-omaishoitajien-paatoksia-jatketaan-kohukriteerien-pohjalta#comments Helsingin kuntapolitiikka Helsinki Julkisuus Omaishoidon palkkio Omaishoito Thu, 06 Apr 2017 11:14:23 +0000 Reetta Angelvo-Riipinen http://reettaangelvoriipinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235158-yli-18-vuotiaiden-omaishoitajien-paatoksia-jatketaan-kohukriteerien-pohjalta
Pormestarimalli ei ole kansanvaltaisin http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233042-pormestarimalli-ei-ole-kansanvaltaisin <p>Vuonna 2006 kuntalakiin tehdyn muutoksen seurauksena kunnilla on mahdollisuus valita kahden johtajamallin välillä: kunnanjohtaja toimii virkasuhteessa, kun taas pormestari on luottamushenkilö.</p><p>Pormestari valitaan valtuuston vaalilla, valtuutettujen joukosta ja valtuuston toimikaudeksi, eli neljäksi vuodeksi kerrallaan. Pormestarimallissa valitaan myös toimialakohtaiset apulaispormestarit, jotka puolestaan toimivat lautakuntien puheenjohtajina. Niiden alaisuudessa toimivat virka-asemassa olevat toimialajohtajat sekä jaostot ja johtokunnat.</p><p>Pormestari toimii kunnanhallituksen puheenjohtajana, vaikkakin sen alaisuudessa. Kun Helsinki päätti siirtyä pormestarimalliin, perusteluna käytettiin oletusta, että kaupunginhallituksen työskentely helpottuisi, kun hallituksen ja sen puheenjohtajan toimikausi on yhteinen.</p><p>Aiemmin, jolloin kaupungin johtajisto valittiin yli vaalien kestävään virkasuhteeseen, esittelijöinä toimineiden kaupunginjohtajan ja apulaiskaupunginjohtajien toimikausi kesti seitsemän vuotta. Tässä ajassa valtuuston voimasuhteet ehtivät useinkin muuttua, eivätkä kaupungin johtajiston määrälliset edustussuhteet vastanneet enää kaupunkilaisten keskuudessa vallitsevia poliittisia kannatussuhteita. Erityisesti tämä näkyy Perussuomalaisten asemassa. Puolueella ei ole edustusta kaupungin johtajistossa, vaikka puolue on kasvanut.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Kuntatason &rdquo;pääministerivaali&rdquo;</strong></p><p>Pormestarimalliin liittyy myös heikkouksia. Virkamiehistö erotetaan nyt selvästi poliitikoista, mitä on perusteltu poliittisen vallankäytön tekemisellä &rdquo;läpinäkyvämmäksi&rdquo;. Myös aiemmin kaupunginjohtajat on valittu tehtäviinsä poliittisin perustein, mutta nyt vallan käytön värit aiotaan kirkastaa.</p><p>Ongelmana on, että jatkossa kaupungin johto vaihtuu usein, toiminta ei muodostu pitkäjänteiseksi, ja pormestarin asemaa voidaan käyttää äänten ostamiseen jatkokautta varten. Niinpä Jussi Pajunen sekä edeltäjänsä Eeva-Riitta Siitonen ja Raimo Ilaskivi ovat arvostelleet pormestarimalliin siirtymistä.</p><p>Varteenotettavimmat ongelmat liittyvät tehtävien täyttöön: kun puolueet nimeävät ehdokkaansa ennen kuntavaaleja &rdquo;läpinäkyvyyden lisäämiseksi&rdquo;, ne samalla kalastelevat ääniä käyttäen pormestariehdokkaita täkyinä, estävät tehtävien täytön puolueettomilla asiantuntijahenkilöillä ja siirtävät valinnan valtuuston sumplittavaksi, vähän niin kuin entisissä presidentin valitsijamiesvaaleissa.</p><p>Suurin ongelma poliittisen järjestelmän näkökulmasta on, että pormestarimalli muodostaa myös &rdquo;kuntatason pääministerivaalin&rdquo;. Tämä ohjaa kuntalaisia keskittämään äänensä niille pääpuolueille, jotka kamppailevat pormestarin paikasta.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Pormestarivaali sotkee puolueiden tuloksen kuntavaalissa</strong></p><p>Helsingissä on kuntavaalien yhteydessä käynnissä pormestarivaali. Tuleva pormestari ratkaistaan käytännössä siinä, mikä puolue vaaleissa kirii suurimmaksi. Mallin heikkous on se, että<em> henkilövaali vääristää puoluevaalin tulosta</em>. Ja tässä kaikessa on tietenkin gallup-kyselyillä asemansa itseään toteuttavina tai kumoamaan pyrkivinä ennusteina.</p><p>Helsingissä pormestarin paikasta ovat mielipidetiedustelujen mukaan kamppailemassa kokoomus ja vihreät. Kuntavaalien yhteydessä käytävä pormestaritaisto onkin yksi keskeinen selitys siihen, <em>miksi vihreiden kannatus on noussut</em>. Vasemmisto suuntaa kuntavaalien ääniään vasemmistolaista politiikkaa tekevälle Vihreälle liitolle nostaakseen Helsinkiin ensimmäistä kertaa ei-oikeistolaisen liiderin.</p><p>Perussuomalaisten kannatusta puolestaan syö oikeistolaisesti ajattelevien paine suunnata ääniään porvarileiriä ja konservatiiveja edustavalle kokoomukselle. Vastaava tilanne vallitsee myös muissa valtuuston pienemmissä ryhmissä, kuten kepussa.</p><p>Läpinäkyvyyttä ei paranna eikä kansanvaltaa lisää se, että kaupungin johtavia tehtäviä<em> eivät voi enää kansalaiset vapaasti hakea.</em> Näin johtotehtäviin ei ehkä saada pätevimpiä henkilöitä. Kun vallankäytöstä tehdään läpinäkyvämpää, se on vain kiertoilmaus sille, että <em>valtapolitiikasta tulee räikeämpää </em>ja jopa röyhkeämpää.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Tahto valtaan</strong></p><p>Pormestarivaalin kampanjat käynnistyivät tänään, kun Ilta-Sanomat järjesti <a href="http://www.is.fi/kuntavaalit2017/art-2000005119378.html" target="_blank">väittelyn</a> vihreiden Anni Sinnemäen ja kokoomuksen Jan Vapaavuoren kesken. Heistä ylivoimaisesti paremman asialistan esitti Vapaavuori, joka ilmoitti kannattavansa Kruunuvuoren sillan rakentamista myös autoilukäyttöön (aloite, jota Sinnemäki sinnikkäästi vastustaa).</p><p>Olen Vapaavuoren kanssa samoilla linjoilla myös siitä, että Helsinkiin ei pidä rakentaa suurmoskeijaa, joka voisi pahimmillaan lisätä jännitteitä, aiheuttaa vastakkain asetelmia, luoda tarpeetonta oman identiteetin korostusta, toimia yhteiskuntarauhan kannalta kyseenalaisen aineiston levityskeskuksina sekä asettaa esteitä muslimien integroitumiselle suomalaiseen yhteiskuntaan.</p><p>On myös asioita, joista olen molempien ehdokkaiden kanssa eri mieltä. Sekä Sinnemäki että Vapaavuori vastustavat Malmin lentoaseman suojelua. Vastauksistaan päätellen Vapaavuori on kuitenkin taipuvaisempi ratkaisuun, jossa alue luovutettaisiin takaisin valtiolle aseman säilyttämiseksi nykytarkoituksessaan.</p><p>Molemmat pormestarivaalin pääehdokkaiksi nousseet ovat esimerkkejä siitä, miten valta-asemaan voi nousta puoluetoiminnan kautta, puolueen tuella ja etupäässä siksi, että selkänojana toimii joka asiassa poliittinen puolue.</p><p><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Anni_Sinnem%C3%A4ki" target="_blank">Anni Sinnemäki</a> on taistolaisperheen kasvatti, jonka isoisä tosin kannatti Lapuan liikettä. Sinnemäki tuli tunnetuksi popartistina ja retrospektiivisten protestilaulujen sanoittajana, kunnes hänet valittiin populistisen hurmoksen saattelemana eduskuntaan. Häneltä puuttuu ylempi korkeakoulututkinto, joka on ollut (yhtä lukuun ottamatta) jokaisella tähänastisella Helsingin kaupunginjohtajalla ja ylipormestarin arvon saaneella. Tohtoreita ovat olleet Raimo Ilaskivi ja yliopiston rehtorinakin toiminut Antti Tulenheimo.</p><p><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Jan_Vapaavuori" target="_blank">Jan Vapaavuoren</a> taustaa rasittavat kolme <a href="http://www.city.fi/yhteiskunta/jan+vapaavuori+rotosherra/2061">rikostuomiota</a>, joista yksi on väkivaltarikoksesta ja viimeisin vuonna 2001 rattijuopumuksesta, joten kovin helppo valinta ei ole näiden pääehdokkaina pidettyjen kesken. Mutta minkäpä teet, kun puolueet päättävät asiasta etukäteen, eivätkä tehtäviä voi enää nuhteettomat ja ansioituneet muut henkilöt edes hakea.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vuonna 2006 kuntalakiin tehdyn muutoksen seurauksena kunnilla on mahdollisuus valita kahden johtajamallin välillä: kunnanjohtaja toimii virkasuhteessa, kun taas pormestari on luottamushenkilö.

Pormestari valitaan valtuuston vaalilla, valtuutettujen joukosta ja valtuuston toimikaudeksi, eli neljäksi vuodeksi kerrallaan. Pormestarimallissa valitaan myös toimialakohtaiset apulaispormestarit, jotka puolestaan toimivat lautakuntien puheenjohtajina. Niiden alaisuudessa toimivat virka-asemassa olevat toimialajohtajat sekä jaostot ja johtokunnat.

Pormestari toimii kunnanhallituksen puheenjohtajana, vaikkakin sen alaisuudessa. Kun Helsinki päätti siirtyä pormestarimalliin, perusteluna käytettiin oletusta, että kaupunginhallituksen työskentely helpottuisi, kun hallituksen ja sen puheenjohtajan toimikausi on yhteinen.

Aiemmin, jolloin kaupungin johtajisto valittiin yli vaalien kestävään virkasuhteeseen, esittelijöinä toimineiden kaupunginjohtajan ja apulaiskaupunginjohtajien toimikausi kesti seitsemän vuotta. Tässä ajassa valtuuston voimasuhteet ehtivät useinkin muuttua, eivätkä kaupungin johtajiston määrälliset edustussuhteet vastanneet enää kaupunkilaisten keskuudessa vallitsevia poliittisia kannatussuhteita. Erityisesti tämä näkyy Perussuomalaisten asemassa. Puolueella ei ole edustusta kaupungin johtajistossa, vaikka puolue on kasvanut.

 

Kuntatason ”pääministerivaali”

Pormestarimalliin liittyy myös heikkouksia. Virkamiehistö erotetaan nyt selvästi poliitikoista, mitä on perusteltu poliittisen vallankäytön tekemisellä ”läpinäkyvämmäksi”. Myös aiemmin kaupunginjohtajat on valittu tehtäviinsä poliittisin perustein, mutta nyt vallan käytön värit aiotaan kirkastaa.

Ongelmana on, että jatkossa kaupungin johto vaihtuu usein, toiminta ei muodostu pitkäjänteiseksi, ja pormestarin asemaa voidaan käyttää äänten ostamiseen jatkokautta varten. Niinpä Jussi Pajunen sekä edeltäjänsä Eeva-Riitta Siitonen ja Raimo Ilaskivi ovat arvostelleet pormestarimalliin siirtymistä.

Varteenotettavimmat ongelmat liittyvät tehtävien täyttöön: kun puolueet nimeävät ehdokkaansa ennen kuntavaaleja ”läpinäkyvyyden lisäämiseksi”, ne samalla kalastelevat ääniä käyttäen pormestariehdokkaita täkyinä, estävät tehtävien täytön puolueettomilla asiantuntijahenkilöillä ja siirtävät valinnan valtuuston sumplittavaksi, vähän niin kuin entisissä presidentin valitsijamiesvaaleissa.

Suurin ongelma poliittisen järjestelmän näkökulmasta on, että pormestarimalli muodostaa myös ”kuntatason pääministerivaalin”. Tämä ohjaa kuntalaisia keskittämään äänensä niille pääpuolueille, jotka kamppailevat pormestarin paikasta.

 

Pormestarivaali sotkee puolueiden tuloksen kuntavaalissa

Helsingissä on kuntavaalien yhteydessä käynnissä pormestarivaali. Tuleva pormestari ratkaistaan käytännössä siinä, mikä puolue vaaleissa kirii suurimmaksi. Mallin heikkous on se, että henkilövaali vääristää puoluevaalin tulosta. Ja tässä kaikessa on tietenkin gallup-kyselyillä asemansa itseään toteuttavina tai kumoamaan pyrkivinä ennusteina.

Helsingissä pormestarin paikasta ovat mielipidetiedustelujen mukaan kamppailemassa kokoomus ja vihreät. Kuntavaalien yhteydessä käytävä pormestaritaisto onkin yksi keskeinen selitys siihen, miksi vihreiden kannatus on noussut. Vasemmisto suuntaa kuntavaalien ääniään vasemmistolaista politiikkaa tekevälle Vihreälle liitolle nostaakseen Helsinkiin ensimmäistä kertaa ei-oikeistolaisen liiderin.

Perussuomalaisten kannatusta puolestaan syö oikeistolaisesti ajattelevien paine suunnata ääniään porvarileiriä ja konservatiiveja edustavalle kokoomukselle. Vastaava tilanne vallitsee myös muissa valtuuston pienemmissä ryhmissä, kuten kepussa.

Läpinäkyvyyttä ei paranna eikä kansanvaltaa lisää se, että kaupungin johtavia tehtäviä eivät voi enää kansalaiset vapaasti hakea. Näin johtotehtäviin ei ehkä saada pätevimpiä henkilöitä. Kun vallankäytöstä tehdään läpinäkyvämpää, se on vain kiertoilmaus sille, että valtapolitiikasta tulee räikeämpää ja jopa röyhkeämpää.

 

Tahto valtaan

Pormestarivaalin kampanjat käynnistyivät tänään, kun Ilta-Sanomat järjesti väittelyn vihreiden Anni Sinnemäen ja kokoomuksen Jan Vapaavuoren kesken. Heistä ylivoimaisesti paremman asialistan esitti Vapaavuori, joka ilmoitti kannattavansa Kruunuvuoren sillan rakentamista myös autoilukäyttöön (aloite, jota Sinnemäki sinnikkäästi vastustaa).

Olen Vapaavuoren kanssa samoilla linjoilla myös siitä, että Helsinkiin ei pidä rakentaa suurmoskeijaa, joka voisi pahimmillaan lisätä jännitteitä, aiheuttaa vastakkain asetelmia, luoda tarpeetonta oman identiteetin korostusta, toimia yhteiskuntarauhan kannalta kyseenalaisen aineiston levityskeskuksina sekä asettaa esteitä muslimien integroitumiselle suomalaiseen yhteiskuntaan.

On myös asioita, joista olen molempien ehdokkaiden kanssa eri mieltä. Sekä Sinnemäki että Vapaavuori vastustavat Malmin lentoaseman suojelua. Vastauksistaan päätellen Vapaavuori on kuitenkin taipuvaisempi ratkaisuun, jossa alue luovutettaisiin takaisin valtiolle aseman säilyttämiseksi nykytarkoituksessaan.

Molemmat pormestarivaalin pääehdokkaiksi nousseet ovat esimerkkejä siitä, miten valta-asemaan voi nousta puoluetoiminnan kautta, puolueen tuella ja etupäässä siksi, että selkänojana toimii joka asiassa poliittinen puolue.

Anni Sinnemäki on taistolaisperheen kasvatti, jonka isoisä tosin kannatti Lapuan liikettä. Sinnemäki tuli tunnetuksi popartistina ja retrospektiivisten protestilaulujen sanoittajana, kunnes hänet valittiin populistisen hurmoksen saattelemana eduskuntaan. Häneltä puuttuu ylempi korkeakoulututkinto, joka on ollut (yhtä lukuun ottamatta) jokaisella tähänastisella Helsingin kaupunginjohtajalla ja ylipormestarin arvon saaneella. Tohtoreita ovat olleet Raimo Ilaskivi ja yliopiston rehtorinakin toiminut Antti Tulenheimo.

Jan Vapaavuoren taustaa rasittavat kolme rikostuomiota, joista yksi on väkivaltarikoksesta ja viimeisin vuonna 2001 rattijuopumuksesta, joten kovin helppo valinta ei ole näiden pääehdokkaina pidettyjen kesken. Mutta minkäpä teet, kun puolueet päättävät asiasta etukäteen, eivätkä tehtäviä voi enää nuhteettomat ja ansioituneet muut henkilöt edes hakea.

]]>
8 http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233042-pormestarimalli-ei-ole-kansanvaltaisin#comments Helsingin kuntapolitiikka Helsingin pormestari Kuntavaalit Pormestarimalli Pormestarivaali Thu, 09 Mar 2017 15:51:59 +0000 J. Sakari Hankamäki http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/233042-pormestarimalli-ei-ole-kansanvaltaisin